Matkakuulumisia osa3: Tanskassa kyläilemässä
En meinaa millään saada aikaiseksi kirjoitettua matkakokemuksiamme, sillä olemme ulkoilleet niin paljon päivisin (minä ulkoilemassa, ihan oikeasti!) että pää lyö iltaisin tyhjää. Yritän nyt kuitenkin tiristää teille muutaman lauseen kuvien kera.
Mietin pitkään otsikkoa, sillä matkamme ei varsinaisesti ollut mikään turistimatka, eikä perheen yhteinen lomamatkakaan, joten ehkä lähinnä oikeaa on kyläilymatka. Tai hengailumatka, heh?
Kuten olenkin jo aiemmin kertonut, lähdimme jäniksenä mukaan mieheni valmentaman joukkueen turnausmatkalle. Mieheni vietti turnauksen ajan päivät joukkueensa kanssa kentällä ja illat turnausmajoituksessa. Minä ja pikkuneiti puolestaan hengailimme ja majoituimme mieheni (suomalaisen) ystävän ja hänen (tanskalaisen) avovaimonsa luona. Turnauksen loputtua muu joukkue palasi Suomeen, ja me jäimme mieheni kanssa vielä pariksi päiväksi viettämään perheen yhteistä lomaa.
Alunperin tarkoituksenani oli käydä katselemassa joukkueen pelejä enemmänkin, mutta kolea sää ei houkutellut kentän laidalla töröttämiseen. Ja kukonlaulun aikaan heräävän lapsen aiheuttama univelka houkutteli kömpimään itsekin sänkyyn päiväunille, sen sijaan että olisin suojellut rattaissa nukkuvaa lasta ohi menneiltä palloilta. Muutamaa peliä pääsin kuitenkin onneksi katsomaan.
Tuolla ne ”isin pojat” pelaa!
Olen täällä blogissakin päivitellyt sitä, että pikkuneidillä on aina välillä kausia, jolloin hän herää aivan liian aikaisin. Niin oli myös Tanskan reissulla. Ääh. Siellä ei ollut suomenkielisiä piirrettyjä joita laittaa pyörimään, jotta itse saa jumittaa sohvalla. Selvisin kuitenkin hengissä, vaikka välillä hieman meinasi käpy kärähtää. Yksi toimiva keino oli laittaa tanskankieliset piirretyt pyörimään ja tarjota aamupalaksi jotain naposteltavaa. Tässä corn flakeseja pelkältään sormiruokana:
Perheessä oli eräs ihana valkoinen, nelijalkainen kaveri, josta tyttömme oli niiiin innoissaan, että se ansaitsee ihan oman postauksensa.
Emme käyneet juurikaan katsomassa nähtävyyksiä tai hankkimalla hankkineet uusia elämyksiä, vaan keskityimme lomailuun. Mieheni oli koko turnauksen ajan kiinni pelikentillä, joten emme oikein voineet mennä yhdessä mihinkään. Kaksi yhteistä lomapäiväämme vietimme mm. tutustuen Bröndeslevin pikkukaupunkiin, shoppaillen ostoskeskuksissa sekä vieraillen pienessä rannikkokylässä ja North Sea Oceanariumissa (josta kerroin täällä).
Ystäväperhe asui ihanalla, rauhallisella omakotitaloalueella, jossa oli kiva käydä kävelyllä ja leikkipuistoissa pikku taaperonkin kanssa. Pitkän talven jälkeen pihamaa, polut ja puistot olivat täynnä kaikkea ihanaa tutkittavaa (ja tongittavaa) pikkuneidille. Nyt reissun jälkeen olemme juoksennelleet ja mönkineet jo kotipihallammekin, mutta ennen reissua emme. Tanska oli siis erittäin jännittävä maa myös taaperolle! ;)
Ystäväperheen luona käy paljon heidän sukulaislapsiaan, joten he olivat hyvin varustautuneita myös meidän tuloomme. Heillä oli valmiina mm. auton turvaistuin (vau!), syöttötuoli (vau!) sekä leluja ja kirjoja (vau!). Ennen Maisan syntymää hädin tuskin tiesin miltä lapset näyttävät, saati että olisi osannut varautua niiden vierailuun jotenkin. Kaikista ihaninta oli kuitenkin se lämpö ja ilo jolla meidät otettiin vastaan! Koko viikon kestävän vierailumme ajan meillä oli todella tervetullut olo. Ja miten taitavia he olivat pikkuneitimme kanssa, vau! Vaikka tytöllämme ei ollut edes yhteistä kieltä heistä toisen kanssa, tyttömme tykkäsi hänestä valtavasti.
Pikkuneiti riemuissaan laskemassa liukumäkeä ystävämme M:n kanssa.
Pikkuneiti ja M hiekkaleikeissä.
Pääsimme tutstumaan hieman myös paikalliseen ruokakulttuuriin. Söimme myös tortilloja ja pastaa, mutta yhtenä iltana oli esim. aivan ihanaa uunissa haudutettua liharuokaa, jonka nimeä en osaa sanoa saati kirjoittaa. M:n tekemä banaanikakku oli parasta mitä olen ikinä syönyt! Sain ongittua reseptin mukaani, ja olen tehnyt sitä jo kolmesti, vaikkakaan se ei ole minun tekemänäni ihan yhtä hyvää.
Aamupalat olivat vertaansa vailla! Ehkä he eivät syö joka aamu ihan niin hyvin kuin mitä nyt meidän ollessa siellä, mutta minä ainakin vaikutuin. Tanskassa on tapana käydä aamulla leipomossa hakemassa aamupalasämpylät ja kakut, ja viimeisenä aamuna mekin hurautimme autolla leipomoon herkkuja valitsemaan. Satuimme hyvää aikaan, sillä jonossa ennen meitä oli vain muutama ihminen. Joskus aamuisin kuulemma ihmisiä on niin paljon, että kaikki eivät mahdu odottamaan vuoroaan leipomon sisälle, vaan jono jatkuu pitkälle ulos. Voi sitä herkkujen määrää! Aamupalapöytään oli tarjolla kaikenlaisia pullia ja viinereitä, jotka vaihtuvat uusiin puolenpäivän aikaan, jolloin tarjolle tulevat iltapäivän kahviherkut. Oijoi, luksusta!
Leivänpäällysistä mainitsen sen verran, että missään muualla en ole nähnyt leivänpäällyssuklaata! Siis ohuita suklaasiivuja, joita syödään leivän päällä vähän samalla idealla kuin marmeladeja tai nutellaa. En ole varsinaisesti makeiden leipien ystävä, mutta onhan se suklaa aina hyvää.
Tähän kuvaan on hyvä lopettaa. Suklaa <3
Palaan lähiaikoina reissukuulumisiin vielä parin postauksen verran.