Viikonlopun tunnelmia kuvina

Kävimme viikonloppuna pikavisiitillä kotipaikkakunnallani Heinolassa. Grillailimme, saunoimme ja olimme yötä äitini luona, mutta kävimme myös mummoni ja isäni luona. Lähes kaikki kuvat ovat tällä kertaa isäni puutarhasta. Oli ihanaa kun lapsikin sai vihdoin viipottaa menemään pihalla, ilman paksuja tönkköhaalareita ja liian isoja rukkasia. Isäni piha on täynnä hänen ja hänen avopuolisonsa hoivaamia toinen toistaan kauniimpia kukkaistutuksia. On harmillista että aina on niin kiire ja monenmonta kyläpaikkaa kierrettävänä. Ensi kerralla täytyykin ehkä pystyttää Heinola-tukikohta isäni luokse!

Kelit ovat todellakin hemmotelleet meitä viime päivinä. Vaikka normaalisti meillä syödään melko terveellistä peruskotiruokaa, yhden itselleni tärkeän herkun olen opettanut jo tyttärellenikin: jäätelön. Mmm… Miten iso tuo tyttöni jo onkaan, osaa syödä jo jätskiäkin!

Isäni pihalla on mm. päärynä- sekä kirsikkapuita. Päärynäpuun kukinta oli jo loppusuoralla, ja pikkuruisia päärynän raakileita jo varmaan monta sataa! Vau! Päärynäpuu ei ole montaa vuotta vanha, joten hienoa että se tuottaa satoa jo näin paljon.

Isäni oli istuttanut tänä keväänä tyttärelleni oman pienen päärynäpuun. Sieltä se pilkistää tulppaanien keskeltä:

Myös viinirypäle kasvoi onnellisena eteläpuolen seinää pitkin. Viime vuonna satoa tuli jo usemman rypäletertun verran, eiköhän tänäkin vuonna. Myös äidilläni on oma pieni mutta satoisa viinirypäleköynnöksensä, joten syksyllä pääsen kätevästi nautiskelemaan ja vertailemaan eri lajikkeita.

Pikkuneitiä ei jaksanut kukkien ihmettely kiinnostaa montaa tuntia, joten hiekkalaatikon puuttuessa oli hauskaa myllätä multakasassa. Kun ensin oli räpelletty läpi kaikki pihan kauneimmat kivet. Lika on hyväksi, mainostaa pesuainefirmakin.

Viisivuotias pikkusiskoni oli mukana isäni luona vieraillessa. Meillä on eri isät, mutta siskoni on kuitenkin tervetullut kylään mukanani. Annoin hänen ottaa kuvia kamerallani, ja muutaman aika hienon kuvan hän sai aikaiseksi! Miten innoissani minäkin olisin ollut, jos lapsuudessani olisi ollut digikameroita joilla leikkiä ja taiteilla :) Seuraava aurinkoinen kukkakuva on siskoni ottama:

Neuvoin myös miten ottaa omakuva. Ihana, höpsö pikkusiskoni, olkaa hyvät:

Kärhötkin jo kukkivat:

Olen päättänyt viihtyä pidemmässä tukassa nyt vähän aikaa, sillä en ehdi enkä jaksa föönailla polkkatukkaa joka aamu. Olenkin opetellut tekemään erilaisia helppoja ja nopeita kampauksia ainaisen äiti-ponnarin tilalta. Alla olevassa kuvassa superhelppo ja nätti chignon-nuttura kukkapannalla (ohjeet nappasin täältä). Kuva pikkusiskoni ottama.

Olen opetellut letittämään myös tyttöni hiuksia, sillä en ole vieläkään taipunut leikkaamaan hänelle otsista. Onneksi nykyisin pinnitkin pysyvät jo kohtalaisen hyvin, saa vähän vaihtelua otsatukkaponnarille.

Yksi toinenkin huono puoli kesässä tuli mieleen (hämähäkkien lisäksi), nimittäin heinänuha. Vielä ei ole heinien kukinta pahimmillaan, mutta hieman alkaa jo nenä kutista pitkään ulkona olon jälkeen. Eikä silmiäkään parane yhtään hieroa. Pikkuneiti taisi saada auton ilmastoinnista kesäflunssan, tai sitten siitepölyallergia on periytynyt. Joka tapauksessa tyttö aivastelee paljon, ja joka aivastuksen jälkeen nenästä pärskähtää leukaan asti ylttävät jojot. Toivotaan että tämä on vain pikaflunssa!

Parasta hellekeleissä taaperon kanssa on hiekkalaatikkoleikit. Ehdottomasti! Olemme olleet ulkona joka päivä useita tunteja, kahdesti. Oho, löytyihän se sisäinen ulkoilija minustakin, kun kelit ovat kohdillaan. Lisää aurinkoisia päiviä tänne! (ja joku joka jaksaa imuroida hiekat eteisestä helteelläkin…)