Pieni lukutoukka

Meidän pikkuneiti on aina ollut kova tyttö lukemaan kirjoja. Olen kuulunut kahteen vauvojen kirjakerhoon, ja kun kirjapottiin lisää käytettynä saadut vauvakirjat sekä itse ostetut muumit sun muut, on valikoimaa ollut ihan riittämiin. Monet alle vuoden ikäiset usein vain järsivät ja paiskovat kirjoja, mutta meillä niitä on luettu pienestä asti todella nätisti, vain kulmahampaiden puhkeaminen aiheutti enemmän ja vähemmän suurta vahinkoa muutamiin kirjoihin.

lapsi 10kk, kissa kuvausrekvisiittaa

Osa lapsista, kuten tämä meidänkin napero, jaksaa keskittyä kirjoihin jo todella pienenä. Iltasatu on kuulunut iltarutiineihin jo puolivuotiaasta lähtien. Alkuun selailimme kuvakirjoja ja nimesimme niistä löytyviä esineitä, usein eläimiä. Pikkuhiljaa siirryimme lukemaan kirjoja, joissa on lause tai pari aukeamaa kohden. Nyt puolitoistavuotiaasta lähtien on alkanut mennä jo pidempiäkin tarinoita. Yksinään neiti selailee kirjoja vetämällä kaikki ensin hyllystä alas, ja sen jälkeen plärää sen hetken suosikkejaan ja osoittelee tuttuja kuvia. Nykyisin neiti ”lukee” niitä itselleen ääneen, joskus laulamalla. Puhe on vielä sillä asteella, että vain neiti itse ymmärtää lukemansa, mutta koko ajanhan se tuosta kehittyy.

1v2kk

Kirjat ovat mukavaa lapsen ja vanhemman yhdessäoloa. Niitä lukiessa on pakostakin läsnä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Itselleni tämä läsnäolo on joskus vaikeaa, sillä en liiemmin välitä varsinaisesta leikkimisestä. Ja kuten jo mainitsin, kirjojen parissa lapsi voi touhuta yksinäänkin, aluksi ihan kuvia selaillen, ja isompana luonnollisesti itse lukien. Lukemisen ilo on lahja, jonka toivon välittäväni lapselleni. Uskon myös, että kirjojen lukeminen helpottaa ja parantaa puheen ja kielen kehitystä.

1v4kk

Vauvakirjoja saisi alkaa kantaa meillä jo varastoon vähän rankemmalla kädellä, ja ryhtyä keskittymään hieman pidempiin ja vaiheikkaampiin tarinoihin. Sainkin juuri sopivan yhteisyöpaketin McDonaldsilta, pinon kirjoja, sillä tämän kuun Happy Meal -lelu on viikoittain vaihtuva kirja. Kirjoja on siis kahdeksan erilaista, kerrallaan valittavana kaksi eri vaihtoehtoa. Mielestäni ihan loistavaa vaihtelua niille järkyttäville muoviroskille, joita lastenaterian yhteydessä usein tarjotaan. Kirjat ovat ihan kunnollisia, kovakantisia ”oikeita kirjoja”, eivätkä mitään minivihkosia niinkuin mieheni ensin epäili.

Mehän emme (ainakaan vielä) juurikaan käy pikaruokaloissa lapsen kanssa, mutta pikkusisarusteni kanssa liikkuneena tiedän, miten iso juttu se lelu voi olla. Nämä kirjat ovat suurimmalta osaltaan tarkoitettu vähän isommille kuin yksivuotiaille. Ainakin ”Matikka on kivaa” -kirja lähteekin varmaan kummitytön synttäripakettiin (ja muutaman vuoden päästä se todennäköisesti päätyy takaisin meille luonnollisen tavarakiertokulun kautta). Tarina tuttinsa viimein hylkäävästä krokotiilinpoikasesta saattaa olla jollekin pikkulapsiperheelle oikein osuva, mutta meidän peukalonimijä ei kovin suuresti kirjalle lämmennyt. 

Yksi kirja kuitenkin oli ylitse muiden: ”Pikku siili ja Possu ressu” on meidän pikkuneidin ehdoton uusi suosikki. Se on luettu jo kymmeniä ja kymmeniä kertoja, ja tullaan todennäköisesti vielä lukemaan kymmeniä ellei jopa satoja kertoja uudestaan. Se ei äitiäkään haittaa, sillä teksti on kirjoitettu hauskaan riimittelevään muotoon tavalla, jota oikeasti jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan. Kirja kertoo pienestä possusta, joka eksyy äidistään. Kuvitus on kivaa ja kirjan pituus on juuri sopiva sekä lukuinnokkaille taaperoille että vähän vanhemmille leikki-ikäisillekin. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille hampurilaisen nälkäisille pienille lukutoukille! Suosittelen myös vaihtamaan ranskalaiset perunat miniporkkanoihin tai omenapussiin ja limpparin maitoon…

1v9kk

Lukeminen on hyvä harrastus. Se on myös opettavaista – tyttömme osaa näyttää eräästä eläinkirjasta kaikki sen yli 100 eläintä, ja on hämmästyttänyt tällä taidollaan esimerkiksi isovanhempiaan. Se on myös rentouttavaa puuhaa, nykyajan vilskeessä tekee koko perheelle hyvää vähän rauhoittua kirjan tai useammankin parissa.

Löytyykö muilta lukutoukkalapsia?