Viikko meidän kanssa: maanantai
Ihanainen Rosanna muutti Lentoaskeleita-blogissaan ”Päivä meidän kanssa” -haasteen kokonaiseksi viikoksi. Muiden bloggaajien päiviä ja viikkoja on ollut hauska lukea, joten haluan nyt jakaa tämän viikon teidän kanssanne.
6.40 Kello soi. V*ttu. Eilen palailimme mummolareissulta, ja kiitos sekaisin menneiden unirytmien, sain lapsen nukkumaan vasta 22.30. Koska tehtävälistalla oli laukkujen purkamista ja eväiden tekoa ym., jäivät yöunet pari tuntia liian lyhyiksi. Skippasin unisena tukanpesun, ja pikasuihkun jälkeen turvauduin pelastajaani, kuivashampooseen. Likaisesta lättänätukasta sain muutamassa minuutissa rennon banaaninutturan.
7.00 Anoppi sai tällä kertaa kyydin appiukolta, joten pian ulko-ovi kävi, tuttu pilkullinen kassi ilmestyi eteiseen ja pian keittiöstä kuului kahvinkeittimen tuttu ropina. Koska pikkuneiti vielä nukkui, ehdin hörpätä aamukahvin ja vaihtaa kuulumiset anopin kanssa ennen töihinlähtöä.
7.35 (pitäisi olla 7.32) Työmatkani aloitin tuttuun tapaan aamu-cardiolla, eli 2 minuutin reipas juoksu bussipysäkille.
Bussi nro1:ssä nuokuin, katselin maisemia ja selailin facebookia. Vaihtopysäkillä töröttäessäni näin ohitseni kiitävän jotain perin kummallista. Was it a bird? Was it a plane? Ei, vaan velomobiili!
8.00 Bussi nro2:ssa käytin aikana muiden matkustajien juorujen kuunteluun. Bussin takaosassa istui joku Kälättäjä. Koko bussilastillinen varmasti kuuli tarinat hänen kaverinsa entisistä ja nykyisistä miesseikkailuista, exän puukkotappelusta, mutkikkaista työkuvioista ja jonkun toisen kaverin miespalvelijoista(?). Samalla bussilla kulkee myös eräs kiinnostava parivaljakko, ja jälleen kerran mietin ovatko he vain työkavereita, vastarakastunut pari, työkavereita joilla on kipinää, työkavereita joilla on vähän enemmän kuin kipinää. Hmm. Minäkö stalkkeri? No okei oon.
8.30-15.30 Töissä oli rauhallista. Hemmottelin itseäni hakemalla mummoni antamilla kolikoilla laten. Sain myös eräästä vastuualueestani parasta palautetta työkaverilta: ”Ihanaa Iksu, kiva kun olet olemassa ja tässä tiimissä :)”
16.45 Ruokakaupassa töiden jälkeen. Ei enää niin pirteä olo.
17.00 Tv:stä tulee Pikku Kakkonen, eli minun päiväuniaikani! Torkkumista tosin häiritsi se, että havahduin kissan oksentamisen ääniin noin seitsemän kertaa. Koko loppuajan mielessä pyöri, että pitää kohta nousta siivoamaan ennenkuin neiti (tai minä) astuu miinakentälle.
18.30 Pakko alkaa kokkailemaan huomista ruokaa. Mies töissä, Mummo omissa menoissaan, joten ei muuta kuin pikkuneiti mukaan ruuanlaittoon. Ruokana lohkoperunoita, eli ei oikein mitään sekoiteltavaakaan. No, perunoita pesemään siis.
19.00 Odottelimme kaveriani K:ta kylään. Vieläkin piti keksiä neidille jotain tekemistä, jotta saisin kokkailla rauhassa. Tadaa, alle kaksivuotias osaa pilkkoa (ruoka)veitsellä päärynää ihan itse!
19.10 K tuli kylään, kivaa! Tämä huono emäntä paisteli jauhelihapihvejä ja K luki pikkuneidin kanssa kirjoja. Siinä väleissä vähän vaihdeltiin kuulumisia, ja minä roikottelin apinalastani jos jonkinlaisessa asennossa sylissäni. Kun lauloin ”viisi pientä ankkaa”, neidille tuli itku, kun yhtään ankkaa ei tullutkaan takaisin. ”Äiti ankka, äiti ankka”. Voi raukkaa!
20.30 Lenkkisaunapäivä, eli kylpytakit niskaan, ankat kylpyvatiin ja menoksi. Mumma palasi riennoiltaan parahiksi hakemaan nuorimman neitosen nukkumaan, ja minä ja K jäimme nautiskelemaan kylmästä siideristä lempeistä löylyistä.
Ei se kuva näin huonolta näyttänyt kännykässä.
21.45 Kissojenrapsutustauko ja kuulumisten vaihtoa anopin kanssa. Samalla blogipostauksen viimeistely (köh köh).
22.30 Syömään! Ja kaverini K jäi yökylään, eli ohjelmassa myös kevyttä maailman parantamista. Kokoajan joku kolmesta kissasta sylissä. Tavoite nukkumaanmenoaika: 23.00, todellinen nukkumaanmenoaika: 01.00.