Pica oireyhtymä – Kun kissasi syö vaatteesi

Sain vanhan postaukseni kommenttiboxiin kysymyksen kissojen Pica ”oireyhtymästä”, jossa kissa syö kankaita. Ei siis vain imeskele tai nuole niinkuin jotkut liian aikaisin emostaan vieroitetut pennut, vaan puree paloiksi ja nielee vaatteita, lakanoita, sohvia… 

Omista kissoistani kaksi tykkää pureskella muovipussin reunoja. Ei syödä tai repiä paloiksi asti, vaan ennemminkin reiättää tietynlaisiin, rapiseviin muovipusseihin kaunis pitsireuna. Vaikka meillä ei olekaan kyse kovin vakavasta ongelmasta, halusin perehtyä aiheeseen tarkemmin. Tämän jutun lähteet löytyivät netistä googlaamalla, suomeksi ja englanniksi.

Mistä siis on kyse: Kissa siis pureskelee tai syö jotain syötäväksi kelpaamatonta, esimerkiksi järsii reikiä vaatteisiin tai leluihinsa, syö villaa, muovipusseja, kumipalloja, naruja, johtoja, oikeastaan mitä vaan. Sen lisäksi että tämä on erittäin haitallista omistajan hermoille ja maalliselle omaisuudelle, tila voi olla myös hengenvaarallinen kissalle, sillä kangas, naru tai muovi voi aiheuttaa suolitukoksen. Lievemmissä tapauksissa kissa vain vähän nuolee tai vähän pureskelee jotain, vakavammissa tapauksissa kissa voi (lukemani mukaan) jopa repiä sohvakankaat palasiksi, ja oksennella kangasmyttyjä ympäriinsä.

Mistä tämä johtuu: Kyse on yleensä psyykkisestä ongelmasta. Myös jotkut fyysiset sairaudet, kuten esimerkiksi FeLV (kissaleukoosi), FIV (Kissan immuunikato), kilpirauhasen liikatoiminta tai jotkin haimasairaudet voivat saada kissan syömään jotain normaalista poikkeavaa. Jotkin tahot esittävät, että kissa yrittäisi paikata jonkin ruoka-aineen puutosta syömällä kummallisia ruokia tai jopa esineitä. Jotkut kissat saattavat haluta pehmeän valmisruuan syömisen lisäksi hampailleen jotain kovempaa pureskeltavaa (vrt. villikissan saaliseläimet luineen).

Useimmiten syynä tällaiseen pakko-oireeseen, joka ilmenee kankaiden/tavaroiden pureskelemisena ja nielemisenä on stressi. Kissa saattaa aloittaa tämän tavan esimerkiksi muuton jälkeen. Syynä voi yhtä hyvin olla myös se, että kissa on liian yksinäinen ja sillä on liian vähän virikkeitä, eli kissa on suoraan sanottuna tylsistynyt. Tätä esiintyy keskimääräistä enemmän itämaisilla kissoilla, siamilaisilla ja burmilla, eli taipumus voi siirtyä osittain myös geneettisesti tai mallioppimalla emolta.

Mitä tälle ongelmalle voi tehdä? Nämä ohjeet on koottu useasta lähteestä.

• Vie kissa eläinlääkärille tarkistettavaksi, jotta voidaan poissulkea vakavat sairaudet.
• Ensiapuna voi kokeilla suojata tai piilottaa kaikki tavarat, joita kissa pureksii. Erityisesti johdot kannattaa suojata erittäin huolellisesti sähköiskujen ehkäisemiseksi. Kissaa kiinnostavat kankaat tai muovit tulee pitää kaapeissa ja laatikoissa poisa kissan ulottuvilta. Myös erilaisia kissakarkoitteita kemiallisista suihkeista sitruunaviipaleisiin ja chilitahnaan voi kokeilla (huomioi myrkyttömyys). Tosin nämä keinot hoitavat vain oireita, eivätkä ratkaise ongelman varsinaista syytä. Kissa voi siirtää puremishalunsa johonkin muuhun materiaaliin toisen ollessa estettynä.
• Kissalle kannattaa tarjota jotain muuta purtavaa. Kissoillekin on olemassa omia puruleluja, ja olen kuullut jonkun tarjoavan kissalleen silloin tällöin kuivatun siankorvan pureskeltavaksi. Kissalle voi antaa raakaa lihaa isohkoina paloina, jolloin leukalihakset saavat kunnolla töitä ja hampaatkin puhdistuvat (huom. sairaan kissan kohdalla pitää huomioida salmonella-riski). Silloin tällöin on hyvä tarjota myös kissoille sopivaa ruohoa. Vihreää purtavaa voi kasvattaa itse esimerkiksi vehnän tai ohran siemenistä, tai vaikka ostaa kaupan yrttihyllystä valmiin vehnänoras-pussin.
• Onko kissalla kaveria? Vaikka kissat eivät olekaan varsinaisia laumaeläimiä, eivät ne täysin erakkojakaan ole. Sisäkissa voi helposti kärsiä yksinäisydestä, johon vain lajitoveri voi tuoda helpotusta.
• Feromoni-suihkeet ja esimerkiksi Feliway-haihdutin voi helpottaa stressin oireita. Auttaa esimerkiksi uuteen asuntoon muuttoon tai vastaavaan isoon muutokseen sopeutumisessa.
• Joissain tapauksissa ongelmaan on auttanut kissan kastrointi. Mutu-tuntumalla arvioisin, että tässäkin on kyse stressistä, sillä onhan nuoren kissan hormonimyrskyinen elämä rankkaa.
• Kissaa ei tulisi rangaista väärien tavaroiden puremisesta, vaan mieluummin yrittää ohjata sitä sallittujen puuhien pariin. Rangaistukset saavat aikaan korkeintaan sen, että kissa tekee ”pahojaan” salaa, ne eivät korjaa itse ongelmaa.
• Varmista, että kissalla on tuttuja ja turvallisia tavaroita ympärillään (erityisesti jos ongelmat juontavat muutoksista elinympäristössä), ja että sillä on halutessaan mahdollisuus olla rauhassa ja turvassa, pois hälinästä.
• Tärkeimmäksi keinoksi nostaisin kissan aktivoinnin. Sen kanssa pitää seurustella ja sitä pitää huomioida, yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kissan/kissojen kanssa olisi hyvä leikkiä pieni hetki päivittäin, esimerkiksi vartin ajan, käyttäen esimerkiksi palloja, naruja, huiskia. Kissalle kannattaa keksiä tekemistä myös niihin hetkiin kun omistajat eivät ole kotona, esimerkiksi tarjoamalla erilaisia (aktivointi)leluja sekä tarpeeksi nukkumis-, kiipeily- ja tähyilypaikkoja. Kaunis utopia-blogissa on erittäin hyvä postaus kissojen aktivoinnista, käy lukemassa se täältä.
• Viimeisimpänä keinona, jos kissan psyykkistä stressiä ei saada helpottumaan millään ja puremisongelma vain jatkuu ja pahenee, voidaan harkita mielialalääkitystä. Lääkityksellä on aina sivuvaikutuksensa, joten tämä on vasta viimeinen keino. Asiasta voi tarvittaessa puhua eläinlääkärinsä kanssa.

 

”Minäkö muka pureskelen muovipusseja? Ole hiljaa ja rapsuta masusta!”

Jos nyt käännän katseeni omaan napaani, mitä aion tehdä näille omille muovipussinjyrsijöille? Kirjoittamani lause:”Kissaa ei tulisi rangaista väärien tavaroiden puremisesta, vaan mieluummin yrittää ohjata sitä sallittujen puuhien pariin”, on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritän parhaani. Muovipussit pidämme suurimmalta osin piilossa jo ihan tukehtumisvaarankin takia. Tyhjiä pusseja meillä ei loju missään, mutta reittämisen kohteeksi päätyvätkin esimerkiksi pullokassi, kenkäpussi, tyhjentämistä odottava vaatekassi, avaamaton kissanhiekkasäkki… Joten tästä lähtien, rakkaat kisut, muistan ja jaksan huomioida ja aktivoida teitä vielä entistä enemmän! Ja kunhan saamme ostettua uudet kirjahyllyt, saatte mahtavat hengailupaikat asuntomme yläilmoihin.

Vinkkejä ja kokemuksia vastaavasta saa mielellään jakaa kommenttiosiossa.

Lähteitä:
http://www.vmth.ucdavis.edu/home/beh/feline_behavior/pica.html
http://www.messybeast.com/pica.htm
http://www.weather.com/outlook/homeandgarden/pets/articles/c104