Nenätön päivä

Tai itseasiassa jo kolmas päivä. Nenä totaalitukossa. Ja elämä ilman hajuaistia on KAMALAA! Joillekin hajuaisti on aisteista triviaalein, mutta minulle se on tärkeä. Otrivin ei auta, tai no, se kyllä avaa nenän, mutta vain muutamaksi tunniksi ja sen jälkeen tilanne on vielä pahempi. Ja sekin vie hajuaistin mennessään. Miedommat nenäsuihkeet ei auta. Olen yrittänyt nuuhkia kamferi-tippoja mummoni neuvon mukaan (yleensähän mummot tietää parhaiten) mutta ei sekään auta. Apteekissa ei muuten meinattu myydä mulle kamferitippoja, just joo. ”Omalla vastuulla” kuitenkin ostin ne.

Muutama perustelu niille, jotka eivät usko että elämä ilman hajuaistia on hirveää:

Kahvi. Olen vastikään oppinut juomaan kahvia, ja nykyisellä unen määrällä se on selviämisen elinehto. Mutta olen alkanut myös tykkäämään siitä. Oma, iso muki, lämmin maitokahvi ja hetken hengähdystauko. Siitä on kotiäidin luksus tehty! Tummapaahtoinen kahvi, ja välillä erilaiset makukahvit vaihtelua tuomaan, aah! Mutta nyt kahvi ei maistu miltään. Haaleaa, mautonta litkua. Yök! Arjessa ei siis ole nyt yhtään luksushetkeä.

Sama myös ruoan suhteen. Ei maistu miltään. Yök ja yök. Olen valinnut ruokani nyt lähinnä sen mukaan mikä tuntuu suussa hyvältä. Ei ole kivaa.

Tuoreus. Olen tottunut tarkistamaan ruoan syöntikelpoisuuden pienellä nuuhkaisulla. Nenäni on myös äärimmäisen tarkka, liekö harjoituksen tulosta vai synnynnäinen ominaisuus. Appiukkoni on suuressa leipomo(tehtaa)ssa töissä, joten meillä on leipää aina enemmän tai vähemmän. Joskus (eli usein) joku saattaa ehtiä menemään huonoksi. Tykkään tarkistaa nenäni avulla myös muiden elintarvikkeiden tuoreuden (friikkiä, tiedän, älkää naurako). Nyt täytyy luottaa sokeasti päiväysmerkintöihin, ja tietty väriin.

Kakat. Minulla ei ole hajuakaan (kirjaimellisesti) milloin pikkuneidillä on lasti vaipassa. Muutaman kerran olen ihmetellyt mitä se kitisee, ja kappas vain, ylläri vaipassa. Aika työlästä kurkkia joka välissä lahkeensuusta, haistaminen on niin paljon kätevämpää.

Vaatteet. En tiedä onko minun tai mieheni vaatteet puhtaita. Tietysti sukat ja alusvaatteet ja -paidat ym laitan pyykkiin joka päivä, mutta neuletakit, päällyshousut ym. En tiedä missä vaiheessa ne kaipaisivat pesua jos tahroja ei näy. Esimerkkinä: huitaisin varmuuden vuoksi pyykkikoneeseen mieheni (putipuhtaat) vaatteet, jotka hän oli nostanut iltaa varten valmiiksi tuolin selkänojalle. Hups.

Vauvani ei haise miltään. Tuntuu että puolet äidinrakkaudesta on hukassa hajuaistin myötä! H-I-R-V-E-Ä-Ä! Aina sylitellessä nuuhkin vaivihkaa ihanan pehmoista tukkaa, ja vaipanvaihdon yhteydessä pikkuruisia hikivarpaita. Minun rakas, maailman parhaalta tuoksuva mussukka ei tuoksu nyt miltään, yhyy!

Ja kaiken huippuna se järkyttävän inhottava alipaineen tunne päässä. Joka kerta kun niistää nenän tai vaihtaa asentoa mikään ilma ei liiku mihinkään suuntaan, ja kun nielaisee, tuntuu että pää räjähtää. Argh, en kestä!

Kellään hyviä vinkkejä tukkoisen nenän avaamiseksi??