Ihana telkkari-torstai

Minun on tehnyt jo pitkään mieli vain käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan lempisarjojani, viltti ja kissat sylissä. Haave on sangen yksinkertainen, muttei ole siltikään toteutunut.

Neiti valvoo myöhään, yli yhdeksään asti. Sitten vähän kotitöitä, seuraavan päivän eväät ja vaatteet valmiiksi, välissä muutama tirskahdus huippuviihdyttävän facebook-ryhmän kommenteille ja/tai kuulumisten vaihtamista whatsappissa, iltapala, ja hups – nukkumaanmenoaika oli jo tunti sitten. Blogissakin on ollut vähän hiljaisempaa, sillä nukkumaanmenoajan jo ylityttyä ei tekstiä enää synny, vaikka teoriassa ideoita olisi vaikka kuinka. Monena iltana olen ajatellut, että katson vielä jonkun jakson sängystä käsin. Mutta uni voittaa samantien kun lasken pääni tyynyyn. Tällä viikolla kuljin yhtenä aamuna bussilla töihin, ja pääsin katsomaan kännykällä Pukumiehiä matkan ajaksi. Ah, Gabriel Macht a.k.a Harvey Specter <3

Tässä katsomme neidin kanssa Netflixiin juuri ilmestynyttä Afrikka-luontodokumettia. Ohjelma on selostettu englanniksi, mutta HyväÄiti™ lukee tekstitykset ja ottaa kainaloon pelottavien leijona-kohtausten aikana. Samalla vedimme napoihimme kaksi litraa herneitä.

Tänään – tänään on se päivä kun katson telkkaria. Ihan sama mitä mies sanoo. En vielä tiedä mitä katsoisin, Netflixin omalla listalla odottaa lisää Pukumiehiä, mutta toisaalta myös House of Cards jäi mielenkiintoiseen kohtaan. Ehkä tänään onkin rikostarina-ilta ja valitsen Paljastavat valheet ja päähenkilön seksikkään brittiaksentin. Tai heittäydyn suorastaan villiksi ja katson Sherlockia (ja Benedict Cumberbatchia)! Tai puen kaulaan juuri Netflixiltä saamani Derek-huivin, ja annan Ricky Gervaisin johdattaa minut brittihuumorin pariin vanhainkotimaailmaan. Ja on minulla muutama elokuvakin jo valmiiksi poimittuna. Mies voi katsoa rauhassa jalkapalloa. Tai jos sitä ei tule, niin Shieldiä.

Tai jos mies alkaa mukista vastaan, jatkamme Orange is the New Blackin toista kautta, josta olemme katsoneet vasta pari ekaa jaksoa. Tai jos sekään ei innosta tänään, houkuttelen mieheni katsomaan Lilyhammeria. Netflixin alkuperäissarja sekin, ja saanut paljon kehuja katsojilta. Norjalais-amerikkalainen draamakomedia, joka kertoo Norjaan todistajainsuojeluun muuttaneesta mafiajäsenestä. Hmm, kuulostaa mielenkiintoiselta!

Netflixissä on muuten useita kiinnostavia dokumenttielokuvia. Olen katsonut upeita luontodokkareita, mm. Planeettamme Maa -sarjaa sekä valtameristä kertovaa The Blue Planetia. Näitä voisi katsoa lapsenkin kanssa yhdessä. Tänään olen ehkä vähän liian väsynyt, mutta jos joskus haluan kokea pahaa mieltä ja maailmantuskaa, katson amerikkalaisesta ruokateollisuudesta kertovan Fork over knivesin tai raiskatusta miss maailmasta kertovan Brave Miss Worldin tai median naisrooleihin pureutuvan Miss Representationin. Näin Egyptissä käyneenä mielenkiintoinen voisi olla myös Mystery of the Sphinx.

Ami-kissakin tykkää luonto-ohjelmista, erityisesti lintu-kohtauksista.

Ei, tänään ei ole dokumenttipäivä. Tänään en halua ahdistua mistään lisää. Tänään on sellainen päivä, jolloin aion vain laiskotella ja nautiskella olostani rakkaat ihmiset (ja kissat) kainalossani ja hörppiä teetä. Tavoitteena on saada lapsi nukkumaan ajoissa, sitä ennen hoitaa pakolliset kotityöt alta pois ja sitten keskittyä vain hengailuun. Joskus television katselu on juuri sitä mitä sielu kaipaa.

Ah, ilta, tule jo!

 #dereksays <3