Lapsi lomalla
Pikkuneiti lähti viikonvaihteessa mummolaan, ja menemme hakemaan hänet vasta huomenna töiden jälkeen. Kyllä neidin kelpaa! Hän on polskinut niin uimahallissa kuin rannallakin. Hän on saanut nauttia sekä isovanhempiensa jakamattomasta huomiosta että hoitaa pientä serkkuvauvaansa ja leikkiä tätinsä kanssa. Veikkaan, että herkullisen mummola-ruoan lisäksi neidiltä ei ole jäätelöä ja mansikoita puuttunut. Samanikäisiä leikkikavereitakin on löytynyt.
Äiti puolestaan on käynyt töissä, töissä ja töissä. Lisäksi olen ehtinyt yökyläillä ystävän luona, jumpata vatsalihakset ja takareidet helliksi, seurata pelejä Hesacupissa, käydä ravintolassa ja katsoa televisiosta ihan mitä lystää. Olen myös hoitanut rakasta tomaattiani, siitä lisää huomenna. Luulen että neiti on vetänyt tässä lomassa pidemmän korren, sillä minä en ole oikein ehtinyt tehdä tai nauttia mistään, mitä haaveilen tekevinäni silloin kun on lapsivapaata. Melkein pääsin kesäteatteriin, mutta suunnitelmat peruuntuivat monen mutkan kautta ja päädyin Hesacupiin (vaikka vihaan jalkapalloa). Mies on tehnyt todella pitkää päivää, joten varaston siivoamiset ym. kauan odottaneet hommat jäävät tälläkin kertaa tekemättä. Huoh. No onneksi seuraava lapsivapaa on…öö…ensi vuonna? Viikkosiivouksen sentään tein, mutta sen olisin voinut tehdä lapsen kanssakin.
Silloin kun isi on yötä pois, neiti pääsee äidin viereen unikaveriksi <3 Tämä kuva lähetettiin isille työreissulle kera tekstin ”sinun muruset käymässä nukkumaan”.
Miten lapsi on pärjännyt näin monta yötä ilman äitiä? Hyvin! Olemme iltaisin jutelleet skypen välityksellä, ja neiti on ollut kovin ilahtunut meidät nähdessään. Mutta ikävän merkkejä ei ole ollut. Hyvä niin, ja onhan se ihan ymmärrettävää, sillä todennäköisesti mummolassa on kivempa kuin kotona, haha! Isovanhemmat ovat lapselle tuttuja ja läheisiä, mikä varmasti helpottaa mummolassa oleilua. Ainut miinuspuoli tässä on, että luulen koko viikon kiukuttelujen vyöryvän kerralla päälle kun saamme lapsen kotiin.
Miten tämä äiti nyt on pärjännyt monta yötä ilman lasta? Helposti! Tavallaan on ollut ikävä, mutta tavallaan ei. Sellaista sielua raastavaa ja kaiken kattavaa ikävää ei ole ollut, vaan olen osannut nauttia rauhassa olemisesta. Tiskiä ja pyykkiäkin on niin paljon vähemmän, ja selkä kiittää kun ketään ei tarvitse nostella. Skype-puhelut sen sijaan ovat vähän haikeita, sillä se meidän neiti on niin söpö! Ja höpsö! Ja söpö! Niitä hänen juttujaan on niin hauska kuunnella. Huomaan ajattelevani monesta asiasta, että ei se elämä kaksi ja puolivuotiaan kanssa enää edes ole vaikeaa tai raskasta. ”Tämän ja tämänkin voisi tehdä vaikka neiti olisi kotona”. Ehkä se on tämä lämmin ja kaunis kesä, joka tekee olon tylsäksi. Jos lapsi olisi kotona, tulisi sen kanssa tehtyä kaikkea kivaa puistoissa, metsässä, pihalla ja käytyä jäätelöllä ja syötyä herneitä parvekkeella ja ja ja. Kylmänä ja sateisena päivänä olisi paljon kivempi olla yksin kotona, kun ei tarvitsisi viihdyttää tylsyyttään kitisevää naperoa, vaan voisi rauhassa kyhjöttää viltin alla katsomassa telkkaria. Ei Pikku Kakkosta vaan niitä jännittäviä ja raakoja kohtauksia sisältäviä sarjoja, joita ei lapsen hereillä ollessa voi katsoa.
Voi helteet, te tulitte väärällä viikolla!
