Ruuhkaa aamiaispöydässä
Pikkuveljeni on meillä kyläilemässä, mutta se ei ole syy postauksen otsikkoon. Otsikko viittaa nimittäin Amiin, jota ei saa millään kirveelläkään häädettyä pöydän äärestä, jos se sinne päättää haluta parkkeerata. Opinpahan taas kerran, että jos kissa ei halua lähteä pois ja pitää kynsillä kiinni penkistä ja laittaa kaikilla voimilla vastaan, sitä ei noin vain tuupata siitä alas.
Ilman ronskisti päälle istumista, olisin joutunut itse tyytymään seisovaan aamiaiseen. Ami ei meinannut luovuttaa vieläkään, mutta vääntäytyi painavan peffani alta selkänojatyynylle. Siitä en raaskinut enää sitä häätää, vaan annoin Pullukkapojan jäädä aamupäiväunille viereemme tuoreiden sämpylöiden ja kahvin tuoksua haistellen.
On se niin suloinen Pullukkapoika.
”Voisitko lopettaa sen kuvaamisen?”
”Ota nyt kuva!” sanoi mieheni. Sori Ami! :D
Nyt alkoi ihka oikea kesäloma! Jee! Mukavaa viikkoa kaikille!