Rotuyhdistyksen kesätapaamisessa
Monen vuoden yrityksen jälkeen pääsin vihdoin osallistumaan Koratrenkaan jokavuotiseen kesätapaamiseen. Aina olemme olleet jossain häissä tai ulkomailla legendaarisen kesätapaamisen aikaan, mutta nyt – nyt pääsimme mukaan.
Lähtöhässäkästä johtuen meikkasin autossa, ja lopputuloksena oli pellehuulet, haha! Mutta toisaalta, tuollaisella helteellä ei ole mitään järkeä panostaa meikkiin, kun se valuu kuitenkin melko nopeasti hien mukana pois.
Perille päästyämme mies ja lapsi säntäsivät pomppimaan trampoliinilla ja minä siirryin huhkimaan keittiöön. Reilun kolmenkymmenen hengen lounas ei valmistu itsestään! Perunoita oli yli sata, ja kiitin onneani että minun ei tarvinnut niitä pestä.
Mutta nuo salaatin tomaattiruusut, ne tein minä:
Boolityöryhmä hoiti hommansa asiaankuuluvasti. Piti vain olla varovainen, ettei kukaan vedä hernettä nenään (pun intended). Jäiset melonilohkot ja pakastemarjat olivat sekä koristeina että toimivat myös juoman viilentäjinä. Itse pääsin lastenhoidollisista syistä boolinmaisteluun käsiksi vasta vähän myöhemmin illalla, joten kertokaa, toimiko tuo patenttini jäisistä meloneista?
Kesä ei ole kesä ilman mansikkakakkua!
Neidillä oli asu päivän teeman mukaan. Limenvihreä on koratyhdistyksen tunnusväri, ja kissamekko oli kuvionsakin osalta oikein kuvaava. Kiitos kummitädille!
Äidin asusta lisää myöhemmin. ;)
Tapaamispaikkamme sijaitsi oikein kauniilla paikalla Naantalissa, meren rannalla. Ilma oli ihana, oikein kaunis kesäpäivä parhaimmillaan. Vähän harmittaa, että kallioilla istuskeluun ei jäänyt iltapäivästä ja alkuillasta enempää aikaa, mutta sellaista se matkustaminen lapsen kanssa on.
Neiti treenaili isänsä kanssa frisbeegolfia. Tyttö heitti melkein paremmin kuin äitinsä, heh!
Rantasauna oli illalla käytössämme, ja minäkin uskaltauduin neidin kanssa uimaan! Merivesi oli kuulemma 23-asteista, mutta kykenin pulahtamaan veteen vain nippa nappa ilman kiljumista. Minun oli pakko esittää rohkeaa, koska lapsi oli sylissäni, mutta kauas on menty nistä lapsuuden kesistä, jolloin vedessä molskattiin tuntikaupalla huulet sinisenä. Vaikka ihan kivaa se pulahtaminen oli nytkin! Ja suolavesi teki kivasti rakennetta liuru-hiuksiini… :D
Pidimme myös yhdistyksen virallisen kokouksen. Mies ja lapsi viihdyttivät itseään valkotaulun edessä.
Ei haittaa, vaikkei kukaan hoksannut ottaa kakkulapiota. Kyllä hätä keinot keksii. Kiitokset kakun tekijöille, hyvää oli!
”Jos syöt lautasen tyhjäksi, saat ottaa KAKSI karkkia.”
Kävipä mukavasti, että paikalla sattui olemaan neidillemme ikäistään seuraa. Ilta meni oikein mukavasti tyttöjen keskinäisiä leikkejä seuratessa. Vaikkei pikkuneitimme oppinutkaan sanomaan kaverinsa nimeä oikein koko viikonlopun aikana…
Saunan jälkeen yökkärit päällä on kiva makoilla ja pyöriä sammalella… Mutta ei se ole niin justiinsa, onhan nyt kesä…
Mökkioloihin kuuluu luonnollisesti myös grillaaminen.
Valokuvaamiseen ei riittänyt valo enää lapsen nukuttamisen jälkeen, joten lopetan tarinan näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ensi vuonna ehkä uusiksi!
