Pakkasperjantai
En aloita tätä samoin kuin puolet ihmisistä facebook-statustaan, jokainen katsokoon itse ulos. Olipa sää mikä hyvänsä, en yleensä jaksa raahautua ulos vielä aamupäivällä. Tänäänkin vietimme aamupäivän kahdestaan tytön kanssa kotona leikkien ja touhuillen. Halusin katsoa telkkarista lifestyle-lempparini eli pikakurssi kodinostoon. Istuin lattialla jotta voisin muka paremmin pitää silmällä tytärtäni. Yhtäkkiä telkkari alkoi vaihdella ääniasetuksiaan. Katsoin taakseni ja tadaa – Maisa on oppinut kiipeämään sohvalle!
”Tässä mä löhöän niinku isikin ja vaihtelen sujuvasti kanavia”
Iltapäivällä käytiin pihalla, ja suosiolla ihan vaan oman talon pihalla ilman rattaita. Maisan uusi haalari on paksumpi takamuksen kohdalta, jotta olisi lämpimämpi istua hangessa. Ami-kissakin huomasi sen heti. Haalari on niin lämmin ja paksu, ettei tarvinnut välikerrastoa, mutta kyllä sitä pukemista oli silti. Huh huh!
”Tässä on peffalla lämmin”
Pesin kyseisen haalarin jottei se olisi niin jäykkä, ja nyt Maisa pystyi kävelemään sen kanssa. Melko kenkeasti kylläkin. Konttaaminen oli vähän niin ja näin, saipahan neiti ainakin dipattua naamansa hankeen niin tietää nyt miltä se lumi tuntuu. Kun lapsethan tutkii kaikkea suullaan (ja naamallaan?) ;D
Istuminen ainakin luonnistuu.
Ulkoilua kesti ehkä vartin, ja se riitti. Happihyppely suoritettu. Stonzit toimi hangessa hienosti.
Otimme välipalan jälkkäriksi rusinoita! Yritin ottaa siitä kuvaa, mutta rusinat syötiin sellaisella tahdilla etten saanut yhtään otosta jossa olisi ollut kädet ja suu liikkumatta. Rusinat ovat samassa kaapissa kuin ennen oli kissojen namit. Kissat tietenkin riemastuivat kun otin kyseisestä kaapista jotain rapisevaa ja hymyilin samalla leveästi.
”annamulleannamulleannamulle”
Pakkohan se oli kissoillekin jotain namia antaa… Ku ne halus…
Viivikin saapuu venytellen.
Entä mitä tekevät Mini ja Viivi parhaillaan, tämän pakkaspäivän iltana?
Nukkuvat sisällä pysyneissä rattaissa.