Myyräkissat

Eräänä päivänä päivunien jälkeen Pikkuneiti istui sohvalla pelaamassa Pikku Kakkosen pelejä puhelimellani. Vieressä äidin päivätorkkujen jäljiltä mytyssä oleva viltti.

Mutta mikäs se tuolta pilkistää:

No sehän on edelleen päiväuniaan viettävä Mini. Vieressään kuorsasi Ami (ei näy kuvassa). Viivikin oli aluksi bileissä mukana, mutta livisti paikalta kun pikkuneiti heräsi.

Meidän kissamme ovat myyräkissoja. Tarkemmin sanottuna peittomyyriä, ainakin näin talviaikaan. Kun lapsen päiväuniaikaan vedän viltin päälleni ja köllähdän sohvalle, ilmestyvät kissat viereeni ja alkavat kaivaa peiton reunoja pujahtaakseen mukaan lämmittelemään. Yleensä se on ihan mukavaa, paitsi silloin kun olet juuri nukahtamaisillasi, ja havahdut tähän kaivamisoperaatioon. Kolmesti peräkkäin.

Tai silloin, kun Ami ei erota kankaita toisistaan ja yrittää viltin sijaan kaivautua kaula-aukostani sisään. Pikkuvikoja. :)