Elämä voittaa
Viimeiset muutama viikko ovat olleet erityisen rankkoja. Ensimmäistä kertaa (ekan vauvakuukauden jälkeen) on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin, en haluakaan olla äiti. Olemme sairastaneet tämän syksyn aikana muutaman mini-flunssan, mutta tämä viimeisin meinasi viedä mehut. Minulla itselläni oli supertukkoinen nenä ja kamala, väsynyt olo, ja mikä pahinta hajuaistikin hävisi.
Maisa puolestaan on lisännyt vauhtia useammalla kierroksella, ja supervauvani on oppinut availemaan laatikoita ja kaapinovia näppärästi sekä vetämään lattialle milloin mitäkin. Lienee sanomattakin selvää, että omat lelut ei pikkutuholaista tällä hetkellä kiinnosta. Ei siis ole ollut hetken rauhaa. Maisan kiukuttelut vain äityivät ja nukkumiset huononivat huononemistaan. Lopulta syyksi paljastui korvatulehdus.
Tässä vain puolet tavarasta tyhjennettynä. Todiste syyllisestä ympyröity.
Mieheni on yrittänyt auttaa, mutta hänellä on paljon töitä töiden perään ja itselläänkin flunssa. Tunnit Maisan heräämisestä (pari tuntia liian aikaisin) siihen asti kunnes mieheni tulee kotiin ovat olleet pitkiä.
Nyt on kuitenkin elämä alkanut voittaa! Maisan korvatulehdus on selätetty ja yöt alkavat sujua yhtä hyvin kuin ennenkin. Myös ruoka maistuu ilman taistelua. Ja hymyjä on enemmän kuin kitinää.
Itsenäisyyspäivänä kävin ystäväni luona heidän vastavalmistuneessa, itsesuunnittelemassaan talossa. Talo oli ihana, ja vielä ihanampia olivat uutiset jotka kuulin: pienten jalkojen tepsutusta luvassa sinnekin kotiin! Olen niin onnellinen heidän puolestaan!
Viikonloppuna on tiedossa lisää ystävä-terapiaa, kun menen Tampereelle tyttöporukalla, ilman lasta. Jee! Vähän museota, hyvää ruokaa ja juomaa ja teatteria. Ja saan nukkua yksin, hiljaisuuden ympäröimänä. Ahh.
Olen päässyt taas vaihteeksi ihmisten ilmoille, eli töihin. Työntekokin voi olla kivaa! Olin töissä muutaman tunnin eilen ja tänään, ja olen menossa ensi viikollakin kahtena päivänä. Muutama tunti poissa kotoa tekee hyvää, paitsi kukkarolle, myös pääkopalle. Mieheni pitää isäkuukauden tammikuussa, joten olen menossa kuukaudeksi töihin, ihan täysipäiväisesti. Odotan todella innolla tulevaa roolien vaihtoa (ja vähän jännitän miten selviän, sillä en mene omaan työpaikkaani).
Näin aloitin päiväni tänään töissä. Kännykkäkuva ei anna oikeutta mahtavalle Niia’s cupcakelle.
Ja bonuksena, olen vihdoin saanut uudet jouluverhot ikkunaan ja ainoan kissankestävän joulukukan, joulukaktuksen. Tästä se lähtee!