Hurmurivauva 2kk
Vauvakuumevaroitus!
Meidän pienestä suuresta vauvasta on kehkeytynyt hymyilyn oppimisen myötä oikea hurmurivauva! Tai ainakin äitinsä hän on hurmannut ihan täysin. Nyt tasan kahden kuukauden iässä vauva:
– Vaikuttaa melko rauhalliselle tyypille.
– Katselee mielellään kasvoja. Tutkii kasvonilmeitä tarkasti kulmat kurtussa.
– Osaa tarkentaa katseensa entistä paremmin. Katselee mielellään vahvakontrastisia, esim. mustavalkoisia asioita.
– Juttelee kauniisti jokellellen ja selkeästi nauttii vuorovaikutuksesta. Väläyttää väleihin koko kasvot täyttävän hymyn.
– Innostuessaan heiluttaa käsiään ja jalkojaan niin että koko pieni mies hytkyy.
– Tykkää jalkapohjien suukottelusta ja leuan kutittelusta.
– Aamuisin istuskelee tyytyväisenä sitterissä äitinsä aamukahvin ajan (Onko tällaisiakin vauvoja olemassa?!) ja juttelee ja naureskelee neuvolasta saamalleen hymynaama-kuvalle.
– Nukkuu yöt, eli 5-6 tunnin yhtäjaksoisen pätkän lähes joka yö.
– Syö edelleen melko tiheästi, ja kasvaa hurjaa vauhtia. Käyttää samoja vaatteita kuin siskonsa n. puolivuotiaana, ja on siirtynyt pikkuhiljaa käyttämään koon 4 vaippoja.
– Kannattelee päätään todella hyvin, ei tarvitse tukea juuri yhtään. Yrittää punkea sylissä olessaan seisomaan, ja jaloissa tuntuu olevan voimaa kuin pienessä kylässä. Lattialla ollessaan siirtyilee kovasti akselinsa ympäri pelkästään jalkoja ja käsiä huitomalla.
– On löytänyt kätensä, ja hiplailee kiinnostuneena omia sormiaan. Yrittää kovasti laittaa niitä suuhunsakin, mutta siihen motoriikka ei aina vielä riitä.
– Toisinaan viihtyy vaunuissa, toisinaan ei. Mitä kovempi kävelyvauhti, sitä paremmin vauva viihtyy.
– Ei juurikaan itke. Ilmoittaa nälästä tai muista tarpeista ensin omalla örinällään.
– Nukkuu päiväunet mieluiten äidin sylissä. Joskus ottaa vain pieniä torkkuja pitkin päivää, joskus suostuu nukkumaan pidemmän pätkän omassa sängyssään tai sohvannurkkaan rakennetussa pesässä.
– On niin söpö, että äidille tulee ikävä jo päiväunienkin aikana.
Meillä asuu tällä hetkellä siis aika ihana vauva. Toki hän on vielä kovin pieni, ja vaatii syliä, ruokaa ja puhtaanapitopalveluita hyvin paljon. Ei siinä kovin paljon muuta päiviin mahdukaan. Selkä, hartiat ja polvet ovat kovilla näin painavan vauvan kanniskelusta.
Nyt toisen lapsen kohdalla osaa jotenkin paljon paremmin nautiskella vain siitä vauvan kanssa lepertelystä ja ihan perushoidosta, ja on helpompi yrittää unohtaa se kaikki mitä pitäisi tehdä. Toisaalta jo vähän odotan sitä, kun vauva oppii esim. tarttumaan leluihin ja viihdyttämään itseään paremmin, mutta toisaalta näin on vielä hyvä.
EDIT: 2kk neuvolan mitat 60,5cm ja 8,3kg