Ihana tulla kotiin

Tänään kun raahauduin kotiin rankan työpäivän ja reilun tunnin bussimatkan jälkeen, oli kotona vastassa hyväntuulista väkeä. Naapurintäti oli meillä iltapäivän leikittämässä Maisaa sillä aikaa kun mieheni oli hammaslääkärissä. Hän kehui kovasti miten kivaa Maisan kanssa oli taas ollut, ja miten Maisa on niin reipas ja iloinen lapsi. Olivat yhdessä leikkineet, lukeneet kirjoja ja Maisa oli osoitellut televisiosta (Animal Planetilta) eri eläimiä.

Maisa oli kotiintullessani nukkumassa päiväunia. Naapurintädin mukaan Maisa oli vaikuttanut väsyneeltä, hakenut unilelunsa ja kipittänyt huoneeseensa. Naapurintäti oli mennyt perässä ja laittanut tytön nukkumaan. Siellä se pikkuneiti sitten tuhisi omassa sängyssään. Eikö ole uskomatonta!?!? Lapsi joka menee itse päiväunille! (Olen kuulemma itse tehnyt niin pienenä, ja sormet ja varpaat ristissä toivoin että se periytyisi lapselleni. Rukouksiini vastattiin.)

Kun Maisa heräsi, otin sen kainalooni katsomaan televisiosta pikku kakkosta. Noin vartin ajan sain istua rauhassa sohvalla ajattelematta mitään, ja pieni, lämmin kullanmuru unenpöpperöisenä aivan kyljessä kiinni.

Ami-kissa oli minua vastassa selällään olohuoneen lattialla. Voi sitä pientä pullukkaa.

Ja kirsikkana kakussa: mieheni oli siivonnut, tiskannut ja pyykännyt. Loistavaa! Kyllä kelpasi taas tulla kotiin.

Päivän kissakuva: Kaksi vartaloa mutta vain yksi pää?