Lapsi parkissa
Tänään pikkuneitimme oli ensimmäistä kertaa kuntoklubini kid’s clubissa (eli suomennettuna: kuntosalin lapsiparkissa). Tämä oli eka kerta kun Maisa jäi hoitoon täysin tuntemattomalle ihmiselle. Vähän äitiä hirvitti jättää pieni ja lähteä jumppaan! Maisa ei edes tajunnut että se jää sinne yksin, ei edes vilkuttanut kun yritin sanoa että ”äiti menee nyt jumppaamaan”. Maisa kipitti vain tyytyväisenä kohti pallomerta ja katseli ympärillä leikkiviä lapsia. Mieheni meni salille ja minä kävin 30min keskivartalojumpan ja sen perään pika-käsitreeni ja crossing-loppuverryttely.
Hoitoaika oli tunnin. Menin hakemaan Maisaa muutamaa minuuttia ennen määräaikaa, mutta muut oli jo haettu ja Maisa oli viimeinen paikalla. Tyttö näytti surkealta tyhjässä leikkihuoneessa, ja pieni kyynel oli hänen poskellaan. Voi mikä pisto äidin sydämeen, varmaan tällaista se on sitten joskus kun päiväkoti alkaa…
Hoitaja oli vähän lyhytsanainen (ottaen huomioon että oli Maisan ensimmäinen kerta siellä, tai missään muuallakaan hoidossa). Maisalla oli mennyt kuulemma ihan hyvin. Alkuun kun me lähdimme, oli tyttö tirauttanut pienet itkut, samoin lopuksi kun muut lapset olivat lähteneet (taas pisto sydämeen). Lapsiparkissa oli ollut myös pienempi vauva, jota Maisa oli kuulemma hoitanut innokkaasti! 🙂 Kun jumppani jälkeen siirryin salille, kurkkasimme mieheni kanssa salaa lastenmaailman ikkunasta. Siellä pikkutyttömme tyytyväisenä kyykki lelukorin äärellä ja roplasi muovieläimiä. Voi meidän Maisa <3 Tiesin, että Maisa oli ollut myös hoitajan sylissä, sillä tyttömme tukka tuoksui hoitajan hajuvedelle.
Kotiin tultuamme Maisa vaikutti ihan tyytyväiseltä, ei ollut kiukkuinen (paitsi vähän väsynyt) eikä takertunut meihin kumpaakaan yhtään normaalia enempää. Uskallan siis viedä hänet toistekin ”Kid’s clubiin” leikkimään. Ja parin käyntikerran jälkeen paikka tulee tutuksi, joten siellä oleminen on vielä helpompaa. Ja se on vain tunti.
Mites minulla meni jumppa? Puoli tuntia keskivartalotreeniä, ja minä kävelin salista ulos jalat aivan hyytelönä! Siihen vielä parit ojentajapunnerrukset ja hauiskäännöt päälle, niin koko vartalossa riittää nyt voimaa yhtä paljon kuin meduusalla. Valmentajamieheni on vissiin ohjeistanut treenaamaan vähän liiankin tehokkaasti. Mieheni hoiti Maisan iltapesut, koska minusta tuntui etten jaksa edes nostaa tyttöä. Noh, suunta on vain ylöspäin! Nyt vielä venyttelyt, muuten en pääse aamulla sängystä ylös.
Fiilis on kyllä hyvä!