Rotuesittelyssä Korat

Aiemmin, kun googleen kirjoitti sanan ”korat”, google kysyi tarkoititko KOIRAT?

Ei, vaan kyseessä on kovin tuntematon kissarotu. Minulta on täällä kysytty usein, minkä rotuisia kissani ovat. Koska kerron täällä paljon kissoistani, haluan nyt esitellä tätä rotua hieman tarkemmin.

Kaikki koratit ovat väriltään sinisiä (eli maallikkokielessä harmaita) ja niiden turkki on lyhyt ja silkkinen. Niillä ei ole erikseen alusvillaa, joten karvalähtö on hyvin, hyvin vähäistä. Jokaisen karvan päässä on hopeanhohdetta, joka tekee turkista erityisen kauniin hopeanhohtoisen. Turkki on supersileä ja pehmeä, eikä oikeastaan vaadi harjausta tai muutakaan hoitoa.

Ruumiinrakenteeltaan koratit ovat pieniä ja siroja mutta lihaksikkaita. Ne painavat enemmän kuin koon puolesta arvaisi. Niillä on pehmeät sydämenmuotoiset kasvot ja suuret, pyöreäkärkiset korvat. Nenän sivuprofiilissa on lievä painauma ja se on samanlailla alaspäin kaartuva kuin leijonalla. Tassut ovat sirot ja häntä melko kapea. Äitini tokaisi nähdessään nuoren Amin ekaa kertaa ”Mikä rotta! Miten te tuollaisen menitte hankkimaan?”, mutta kyllä siitäkin isokorvaisesta ruipelosta komea kolli kasvoi.

Korateilla on huomiota herättävät suuret ja vihreät silmät. Juuri kauniiden silmien takia itsekin ihastuin kyseiseen rotuun. Silmät ovat jopa ylisuuret pään kokoon nähden. Koratin silmien värissä on se hassu piirre, että pennuilla silmät ovat ruskeat ja muuttuvat siitä pikkuhiljaa keltaisiksi ja lopulta (toivottavasti) vihreiksi. Koratin silmät saattavat saavuttaa lopullisen värinsä vasta 2-3-vuotiaina. Minun kissoistani Amilla on edelleen keltaiset silmät, niissä on vain häivähdys vihreää. Minillä on täydelliset koratin silmät, ja Viivillä lähestulkoon.

Mini pentuna kissanäyttelyssä

Koratin ääni on erikoinen. Se muistuttaa lähinnä ruostunutta saranaa. Kotioloissa korat ei ole kovin puhelias kissa (verrattuna vaikka siamilaisiin), mutta kissanäyttelyt ja muut erikoiset tilanteet ovat asia erikseen. Esimerkiksi kissanäyttelyissä koratit kertovat kärkkäästi mielipiteitään ääneen ja esiintyvät laulamalla *kröhöm* mielenkiintoisella äänellään. Kotona yleisin ääni joka koratista lähtee, on kehräys.

Korat on alunperin Thaimaasta kotoisin oleva rotu. Thaimaassa koratia pidetään omistajalleen onnea ja menestystä tuovana kissana, ja niitä on ollut tapana antaa häälahjaksi. Korat on alkuperäisrotu, eli sitä ei ole tietoisesti jalostuksella muokattu mihinkään tiettyyn suuntaan, eikä siihen ole sekoitettu muita rotuja.  Länsimaihin korat rantautui ensin 1960-luvulla Yhdysvaltoihin ja 70-luvulla eurooppaan (Britteihin ja Norjaan). Norjasta saapui ensimmäinen korat Suomeen vuonna 1987. Suomessa on tähän mennessä rekisteröity (vajaa?) 600 koratia. Korat on maailmanlaajuisesti pieni ja harvinainen rotu, vaikka niitä löytyykin useista maista ympäri maapalloa.

Kaksi pentua noin kolmen viikon iässä kutittelemassa toisiaan viiksillään ja kurkkimassa pesän laidan yli.

Hauskin ja haastavin ominaisuus koratissa on luonne. Korat on erittäin seurallinen ja touhukas rotu. Se on ihmisystävällinen ja kiintyy omistajaansa syvästi. Ne ovat omistajilleen erittäin ystävällisiä ja lempeitä. Ne pitävät läheisyydestä ja viihtyvät omistajansa sylissä.  Ne pitävät myös keskinäisestä läheisyydestä, kuten voi huomata esimerkiksi tästä kissakasan synnystä kertovasta jutusta.

Korat on joissain asioissa jopa vähän koiramainen, se esimerkiksi tulee aina omistajiaan ovelle vastaan. Meidän kissat osaavat myös antaa tassua. Mieheni on ollut aina koiraihmisiä, ja kesti kauan taivutella häntä jotta sain ottaa kissan, mutta näihin kissoihin hän on rakastunut. Muista kissoista hän ei edelleenkään välitä, mutta nämä ovat eri asia koska ”nämä ovat korateja, eivät kissoja”. Nämä kissat tykkäävät olla ihmisten kanssa, ne ovat aina siellä missä muutkin ovat. Jos laitan ruokaa, kissat nukkuvat keittiön tuoleilla. Jos ripustan pyykkiä, ne hengailevat kylpyhuoneessa. Jos pesen hampaita, yksi istuu lavuaarin reunalla. Kun menen nukkumaan, ne tulevat peiton alle. Seurallisuuden vuoksi olisi hyvä, että kaikilla korateilla olisi kissakaveri, muuten saattaa hajota ihmiskaverin pää…:D

Koratit ovat uteliaita, niinkuin kissat yleensäkin, mutta koratit vetävät senkin vähän yli. Jos avaan jonkun kaapin, ne eivät tyydy kurkistamaan vaan ne menevät kaappiin sisälle. Muutenkin ne ovat aina keskellä sitä missä tapahtuu, eivät vieressä seuraamassa niinkuin monet muut kissat. Aiemmin meikkasin aina Amin kanssa, niin että Ami tutki jokaisen käyttämäni meikin. Kun vaihdoin jouluverhoja, Mini hyppäsi olkapäälleni tutkimaan mitä verhotangon päältä löytyy. Ei varmaan tarvitse enempää kertoa, mitä tapahtuu kun tuon kauppakassin kotiin, uusien huonekalujen kokoamisesta puhumattakaan.

Huvittava, mutta joskus ärsyttävä piirre koratissa on niiden itsekkyys. Kuten eräs kasvattaja kerran sanoi, ne kuvittelevat olevansa maailman napa. Kerrottuna viidellä. Ne eivät edes kyseenalaista sitä, etteikö maailma pyörisi heidän ympärillään. Ne eivät muita kumartele. Ne tulevat hyvin toimeen muiden ihmisten ja eläinten kanssa, niin kauan kuin asiat pyörivät heidän haluamallaan tavalla. Dominoivan luonteen vuoksi korat ei sovi yhteen kaikkien rotujen kanssa. Kovaa päätä vasten pitää olla toinen kova pää, jottei tule nujerretuksi. Sama koskee koiria, korat tulee loistavasti toimeen koirien kanssa niin kauan kun saa olla pomo.

Myös mustasukkaisia ne ovat. Jos kissani tappelevat keskenään, yleisin aihe on kiista parhaasta sylipaikasta. Pelkäsin mitä käy kun vauva tuli taloon, mutta onneksi ne ovat mustasukkaisia minusta, mutta eivät vauvalle. Kerroin kissojen ja vauvan yhteiselon alusta täällä sekä taaperon ja kissojen yhteiselosta täällä.

Korat on erittäin leikkisä rotu. Ne säilyttävät tämän ominaisuuden koko aikuisikänsä, jos niitä vaan jaksaa leikittää. Koratit ovat myös erittäin lapsiystävällisiä, vaikka näistä maailmanomistajista voisi kuvitella toisin. Minunkin kissani ovat aina tykänneet leikkiä lasten kanssa, vaikka ennen tätä omaa niiden lapsikontaktit olivat todella vähäisiä. Tämä blogi on täynnä tarinoita minun kissojeni ja lapseni yhteiselosta, joten tähän tuskin tarvitsee kirjoittaa enempää.

Korat on siis kaikenkaikkiaan kaunis, erittäin persoonallinen ja perhekeskeinen luonnon mestariteos.