Joojoo, kissat on yöeläimiä, mutta jotain rajaa!
Sunnuntaina kissat nukkuivat koko päivän, siis KOKO päivän, uudessa lempparipesässään eli kuljetusboxissa. Se on aina hetken aikaa todella in, mutta unohtuu muutaman viikon päästä. Kun boxin siirtää johonkin eri paikkaan, se on taas paras paikka maailmassa muutaman viikon ajan. Viime viikolla siirsimme eteisen nurkkaan unohtuneen boxin väliaikaisesti vessaan, ja siellähän kisulimme ovat nyt nukkuneet päivästä toiseen.
Sunnuntai oli kaiken huippu, kissoja ei näkynyt koko päivänä. Olisi pitänyt tajuta käydä kaivamassa ne jossain vaiheessa sieltä ulos.
Nimittäin sillä aikaa kun puin yöpuvun päälle ja sain kämpän yökuntoon, kissat heräsivät koko päivän kestäneestä koomastaan. Ja kun minä menin nukkumaan, kissoilla alkoi ralli. Ensin juostiin peräkanaa sängyn yli eestaas. Sitten kaksi kömpi peiton alle, ja juuri kun olin nukahtamassa kolmas alkoi rapistella lehtikorissa. Vähän aikaa siellä rapisteltuaan kissa lisäsi panoksia siirtymällä rapistelemaan makuuhuoneen nurkassa olevaa ikean kassia. Hetken päästä rapina loppui, ja huokaisin helpotuksesta. Ei sittenkään, rapina jatkui! Olin tulla hulluksi, ikean kassin rapina hipihiljaisessa asunnossa vastaa kiinalaista vesikidutusta. En kuitenkaan halunnut nousta hätistelemään kissaa, koska a) se saa verenpaineeni nousemaan katosta läpi jos joudun nousemaan ylös moisen asian takia, b) kissa keksisi kuitenkin jonkun toisen rapisevan kohteen tai alkaisi naukua kuin kujakollit konsanaan c) peittoni alla nukkuvat kissat heräisivät ja alkaisivat rallinsa uudestaan.
Lopulta rapina loppui, ja aloin hitaasti vaipua unen hellään rentouteen….kunnes jalkojeni vieressä puhkesi hirveä sota, ilmeisesti mustasukkaisuusriita paremmasta nukkumapaikasta. Kynnet ja hampaat viuhuivat peiton alla ja Mini huusi kuin palosireeni. Heikompi olisi saanut sydänkohtauksen, mutta minä sain onneksi nielaistua sydämen takaisin paikalleen, ja kissat häädettyäni pääsin vihdoin nukkumaan.
Jossain vaiheessa havahduin taas siihen kun jotain karvaista, pehmeää ja teräväkyntistä kaivautuu peittoni alle, mutta nukahdin samantien uudestaan.
Seuraava herätys: jotain kolahtaa postiluukusta. Kello on puoli kuusi. Kuulostaa sanomalehdeltä, mutta emme tilaa hesaria. Vantaan sanomat tähän aikaan? Täh? Noh, ihan sama, katsotaan sitten kun noustaan ylös.
Kello tulee kuusi. Maanantaipäivä. Kissat eivät olekaan tietoisia, että työpätkäni loppui, ja tästä eteenpäin aion nukkua niin pitkään kuin pikkuneitikin nukkuu. ”EEEIII”, ajattelevat kissat. ”Kuudeltahan se emäntä on noussut joka arkipäivä viimeiset kuusi viikkoa. Nyt ylös ja ruokaa ja seuraa. Ruokaa ja seuraa! RUOKAA JA SEURAA!” Sen jälkeen ei paljon tullutkaan nukuttua.
Mallia näyttää aina niin loistava Simon’s cat:
Pari seuraavaa yötä kissat viettivät kylppärissä. Ja päivällä boxi käännettiin ylösalaisin jos siellä meinattiin nukkua liian pitkään. Tiedän, äiti oli nyt ilkeä. Äiti haluaa yöllä nukkua.