Eräänä päivänä päivunien jälkeen Pikkuneiti istui sohvalla pelaamassa Pikku Kakkosen pelejä puhelimellani. Vieressä äidin päivätorkkujen jäljiltä mytyssä oleva viltti. Mutta mikäs se tuolta pilkistää: No sehän on edelleen päiväuniaan viettävä Mini. Vieressään kuorsasi Ami (ei näy kuvassa). Viivikin oli aluksi bileissä mukana, mutta livisti paikalta kun pikkuneiti heräsi. Meidän kissamme ovat myyräkissoja. Tarkemmin sanottuna peittomyyriä, […]

Meillä alkoi joululoman aikana operaatio ”roinat roskiin ja kiertoon”, jollainen tuntuu olevan menossa useammallakin lilyläisellä. Mies sai parin päivän aikana vaatehuoneesta käytyä läpi kaikki omat vaatteensa ja tavaransa, ja minun olisi tarkoitus tehdä sama. Tänään lapsen päiväunien aikaan oli otollinen aika ryhtyä puuhaan. Kiepsahdin sängylle avaamaan taustameluksi ja -viihdykkeeksi telkkarin. Mutta se oli virhe, sillä […]

Minulla oli esimmäisessä raskaudessani melko muhkea raskausvatsa. Vatsa kasvoi vain eteen ja ulospäin, joten vaikutelma sivusta katsottuna oli loppuvaiheessa suorastaan koominen. No, ei tuo vatsa ainakaan pienemmäksi jää tässä toisessa raskaudessa. Rv15 Momfie-pikkareissa Olen hyvin lyhyt, mikä osaltaan selittää sen, ettei kohtu mahdu kasvamaan kuin ulospäin. Äidiltäni olen perinyt ”poikavatsat” ja venyvät kudokset, minkä seurauksena […]

Olen kertonut täälläkin lapsen ja Viivi-kissan hieman hankalasta suhteesta. Eräänä iltana tajusin, kuinka kiinteästi kaikki perheenjäsenemme kuuluvat kaikkien meidän elämään. Niin ihmiset kuin kissat, myös ne hankalatkin. Kissoilla on tapana pyöriä lastenhuoneessa kun luen pikkuneidille iltasatua. ”Nekin haluavat kuulla sadun”, selitän usein neidille. Eräänä iltana kesken iltasadun huomasimme kuinka Viivi-kissa leikki verhotankoon sidotun ilmapallon kanssa. Lastakin se […]

”Miten sää voit pitää kissoja, jos sun lapsellas on astma. Mieti nyt vähän kumpi on tärkeämpää, lapsen terveys vai kissat?!” Näin minulle tokaistiin hyvin painokkaaseen sävyyn tänään töissä. Lause, joka kuulostaa aivan hirveältä sekä kissanomistajan että erityisesti äidin korvaan. Tottakai luopuisin kissoista, jos lapseni olisi niille vakavasti allerginen. Tottakai luopuisin kissoista, jos ne pahentaisivat lapseni hengitysvaikeuksia. Valinta […]

Meillä on usein tapana tehdä pikkuneidin kanssa iltapalaksi rieskoja. Perusohjeeksi nappasin joskus Isyyspakkauksen kesäkurpitsarieskojen ohjeen. Käytän niihin aina tähteeksi jääneet kasvissosekeitot, muussit ja pyreet. Neiti usein pyytääkin, että ”tehdän taas niitä leipiä missä on keittoa”. Tällä kertaa vinhan väriset rieskat valmistuivat punajuuri-bataattisosekeiton lopusta. Summittainen ohje: Ota tähteeksi jäänyt sosekieti/muusi, ja notkista sitä tarvittaessa vedellä. Lisää […]

Jos niskaani kutittaa, menen kananlihalle. Yleensä vain siltä puolelta josta minua kutittaa. Mieheni tietää tämän, ja ottaa siitä aika ajoin hupia itselleen. Nykyisin myös lapseni tietää sen. Hän hiipii luokseni, kuiskuttaa jotain korvaani (mikä myös kutittaa) ja kokeilee innoissaan onko reiteni kananlihalla. Kanalihalla on vaikea sana muistaa, joten yleensä lapsi tokaisee vain ”äiti, mä teen […]

Muutama päivä sitten nenänpäitä kipristellyt paukkupakkanen viilensi myös kerrostaloasuntomme sisäilmaa. Me ihmiset laitoimme villasukat jalkaan, mutta kissaparkojen varpaita paleli inhottavasti. Onneksi pesimme pyykkiä ahkeraan, jotta kissat pääsivät yhdessä kasassa lämmittelemään pesukoneen päälle. Ja kyllähän hätä keinot keksii – viedessäni lasta päiväunille, huomasin lelukorin takana, pehmeän lammasmaton päällä patteria vasten nojautuneen Amin. ”Kauniita päiväunia, molemmille!”   […]

Nukkevauva kroolaa Mennyt viikko on ollut kovin täynnä ohjelmaa. Niinkuin kyseinen viikko on ollut pari edellistä vuotta, ja tulee olemaan vastakin. Minulla on synttärit pari viikkoa ennen joulua, sitten on tietenkin joulu, ja siitä parin päivän päästä on pikkuneitimme synttärit. Onnistuin saamaan joulun ja vuodenvaihteen yhteyteen ihanan pitkän talviloman, samoin kuin mieheni sai, joten olemme […]

Oikaisen vähän, ja jätän tästä jutusta pois mieheni ja lapseni. Ihanin tarkoittakoon tässä yhteydessä nyt kissojani. Niitä maailman kauneimpia, pehmoisia ja huvittavia seuralaisiani, joita ilman ei olisi tätä blogiakaan. Niitä, jotka kaappaan kainalooni nukkumaan mennessä ja jotka pitävät minulle seuraa aamukahvipöydässä. Niitä, joiden leikki on mielenkiintoisempaa kuin mikään luonto-tv, ja joiden kehräys parantaa minkä tahansa mielipahan. […]