Siinä se nyt on, ensimmäinen askel kohti täydellistä lastenhuonetta! Tosin täydellistä siitä ei varmaan koskaan tule (meidän budjetilla ja olemattomilla DIY-taidoilla) mutta joskus toivottavasti valmis. Lastenhuone toimii samalla myös vierashuoneena, joten jonkunlainen levitettävä sohva tai sänkysysteemi on oltava. Meillä on vieraita varten ylimääräinen joustinpatja, mutta sen säilyttäminen oli aina ongelmallista. Appiukko on useamman kerran kuussa […]

Tai itseasiassa jo kolmas päivä. Nenä totaalitukossa. Ja elämä ilman hajuaistia on KAMALAA! Joillekin hajuaisti on aisteista triviaalein, mutta minulle se on tärkeä. Otrivin ei auta, tai no, se kyllä avaa nenän, mutta vain muutamaksi tunniksi ja sen jälkeen tilanne on vielä pahempi. Ja sekin vie hajuaistin mennessään. Miedommat nenäsuihkeet ei auta. Olen yrittänyt nuuhkia […]

Kirjoitin jo aiemmin siitä, miten kissat suhtautuivat vauvan tuloon. Ajattelin kirjoittaa myös siitä miten vauva-arjen ja kissojen hoidon yhdistäminen sujui. Kissani ovat suhtautuneet ihan hyvin pieniin lapsivieraisiin, joten odotin uuteen perheenjäseneen tottumisen sujuvan ihan hyvin. Niinkuin sujuikin. Se minua kuitenkin mietitytti, että miten aikani ja energiani riittäisi kaikkien huomioimiseen? Kolmen koratin lisäksi minulla oli arka […]

Eilen olin pikkujouluissa. Työpaikkani pikkujouluissa. Ilman lasta. Ja oli ihanaa! Laittautuminen lapsenhoidon ohessa oli omanlaisensa prosessi, ja muutamassa kohtaa olisin mielelläni vaihtanut sen entisestä elämästäni tuttuun etkosiideriin tai vastaavaan.  Lopputulos oli kuitenkin täydellinen! Ja korvaukseksi pitkäksi venyneestä työpäivästä mieheni vei minut autolla suoraan juhlapaikalle. Täydellistä! Nautin täysin siemauksin hyvästä seurasta, musiikista, tanssista, ruuasta ja juomasta. […]

Kävimme kotipaikkakunnallani pikkusiskoni/kummityttömme 5v-synttäreillä äitini luona ja isomummon kanssa isäni luona. Pikku-Maisalla oli taas ihailijoita kerrakseen! Koska ei ollut varmaa näenkö isääni vielä ennen joulua, sai Maisa avata joululahjansa etukäteen! Veikkaanpa että niitä paketteja riittää sinne joulullekin… Nam, narua. Paketista paljastui Maisan ensimmäinen oma nukke! Jes! Maisa tykästyi kovasti siskoltani pieneksi jääneeseen lasten nojatuoliin! Ja […]

Heti alkuun sanon että ei, minulla ei ole jalkafetissiä, enkä erityisesti edes tykkää jaloista. Mutta nyt on kyse maailman söpöimmistä, vastustamattoman suloisista, pienen pienistä pallerovarpaista! Jo siitä päivästä lähtien kun pikkuiseni syntyi, ylivoimaisesti söpöin yksittäinen asia oli varpaat. Ja ovat edelleen! Rakastan yli kaiken tuota suukkovarpaiden helminauhaa. ”Kellä tuulen tanssivarpaat, hymyhiekan hyppyvarpaat, lammen laineen halivarpaat? […]

Tänään menin petaamaan sänkyä päiväunien jälkeen (ihanaa, sain nukuttua päiväunet), ja mikä yllätys siellä olikaan: tuhiseva, hopeanharmaa kasa. En siis pedannut sänkyä, vaan lähdin kahvinkeittoon. Väri on oikeasti siniharmaa, ei vihreä… Ekologiset kissat?:D Ainiin, vähän takaiskua eiliseen naruleikkiin, tänään Ami läppäsi Maisaa ohimoon. En ihan nähnyt tilannetta (olin vieressä, mutta selin), mutta veikkaan että pikkuneiti […]

Sekä muut Ami-kissan ja Maisan yhteiset puuhat. Kastraattikollimme Ami ei juurikaan välitä lapsista. Vaikka hyvin tulevatkin lapsemme kanssa toimeen, ovat tulleet alusta asti, eläisi Ami mieluummin kodissa, jossa olisi hiljaista, lämmintä, eikä yhtään lasta (eikä raakaa porkkanaa). Muutama yhteinen harrastus niillä kuitenkin on. Ikkunasta katselu. Eläinohjelmien katselu. Ami aloitti television katselun vasta pari vuotta sitten […]

Koska päivä alkoi tänään mukavissa fiiliksissä, pääsin kuin pääsinkin ulos ihan ulkoilemisen takia. Kävimme puistossa ulkoiluttamassa uutta haalaria. Haalari oli todellinen löytö: kävimme eilen maatilamessujen ohessa Outlet-expossa pyörähtämässä, ja siellä tuo Name It:n ruskea, vedenpitävä toppahaalari kokoa 74 roikkui rekissä yksinäisenä, viimeisenä kappaleena. Sain siitä vielä lisäalennuksen ja lopullinen  hinta oli 35€ (ovh 95€). Juuri […]

Pikkuiseni ensimmäiset sanat ovat niin mahtavia! On upeaa seurata vierestä kuinka pienestä, alkukantaisten vaistojen ohjaamana elävästä avuttomasta nyytistä kehittyy pikkuhiljaa ajatteleva ihminen. Verbaalinen kehitys on tässä avainasemassa. Ensimmäinen sana oli (ilokseni) äiti, heti perään tuli isi. Nyt valikoimaan voi lisätä myös äpä, eli leipä! Mikä kommunikaation riemuvoitto! Lapsi voi itse aamupalapöydässä pyytää leipää, sen sijaan […]