Due date, no baby yet

Tänään on se virallinen laskettu päivä, keskiarvo siitä hetkestä, jolloin lapsemme syntyy. 

Noh, vielä ei näy eikä kuulu ketään. Vatsa kasvaa kasvamistaan, mutta tämänpäiväisen neuvolan mukaan pikkutyyppi ei ole vielä edes laskeutunut lähtökuoppiinsa. Toki asiat voivat edetä nopeastikin sitten kun lähtee tapahtumaan, mutten aio pidättää hengitystäni synnytystä odottaen vielä viikkoon, pariin. 

Myös kolmen ässän myytin voi unohtaa, sillä kaikkea on kokeiltu. Osa tehokkaammin tässä, osa edellisessä raskaudessa. Kuuden tunnin siivousrupeama konttailuineen toi mukanaan kipeän selän ja kokonaiset kolme kipeää supistusta – niillä ei vielä suunnata kättärille. 

Olo alkaa olla jo melko tukala, ja viime raskauden kivuliain vaiva eli käsien puutuminen on pikkuhiljaa alkanut. Vatsa on oikeasti isompi miltä se kuvissa näyttää, tässä tapauksessa kamera ei lihota vaan päinvastoin häivyttää osan kertyneistä 20 kilosta. Mutta ei hätää, otan ihan rauhallisesti, minulla on vielä ne tuttipullotkin pesemättä…

Tämä postaus on omistettu rakkaille työkavereilleni. Että älkää vielä odotelko mua vierailulle kärryjen ja tuhisevan nyytin kanssa. Hän on hämäläistä sukua.