Ensimmäinen kuukausi

Ihan hurjaa ajatella, että vauvamme on jo kuukauden ikäinen. Jo kokonaisen kuukauden tämä pieni poika on asunut meillä ja olemme olleet nelihenkinen perhe. Toisaalta tuntuu kuin synnytyksestä olisi jo valovuosia aikaa, toisaalta tuntuu että vasta pari päivää sitten olin vielä paksusti raskaana.

Kaikesta sitovuudesta huolimatta aika vastasyntyneen kanssa on ihanan ainutlaatuista, täysin avuton rääpäle on hellyyttävä ja vauvan tarpeet ovat hyvin helppoja ja yksinkertaisia. On hauskaa tarkkailla pienen ilmeitä, ja pohtia yhdessä miehen ja lähisukulaisten kanssa mistä mikin piirre on mahdollisesti periytynyt. Kuvitella, millainen persoona hänestä kuoriutuu hänen kasvaessaan.

Millainen bebe meillä asuu nyt kuukauden ikäisenä:

– Näyttää vanhalta papparaiselta.

– Ymmärtää vuosikausirytmin, ja käyttää yöt vain nukkumiseen ja syömiseen. Pari yötä on menty vain kahdella syömiskerralla, pahimmillaan heräilyjä on melkein tunnin välein.

– Illan virkku ja aamun torkku. Yöunille meno onnistuu vasta reippaasti puolenyön jälkeen, ja aamuisin heräilee kahdeksan ja kymmenen välissä. Pisimmät päiväunensa nukkuu aamupäivällä.

– Alkuyön nukkuu omassa sivuvaunusängyssään, loppuyön äidin kainalossa.

– Syö paljon. PALJON. Poskista ja michelin-reisistä sen kyllä näkee. Täysimetyksellä mennään.

– Keskittyy tarkasti katsellessaan erilaisia asioita. Katselee mieluiten suuren kontrastin omaavia kohteita, kuten tummansinisiä tuolinjalkoja tai mustavalkoista taulua seinällä. Neuvolan keltainen hymynaama ei ole yhtä kiinnostava.

– Yhtään vieraammassa paikassa katselee kulmat kurtussa ympärilleen, selkeästi siis tunnistaa eron tutun ja vieraan paikan välillä.

– Aivastaessaan lyö itseään kasvoihin molemmilla nyrkeillä. Aina.

– Viihtyy hyvin sekä pystyasennossa sylissä että mahallaan sylissä tai lattialla. Jaksaa vatsallaan ollessaan kannatella päätään todella pitkiä aikoja.

– Alkaa tavoitella käsiään, välillä vahingossa hipeltää ihmeissään omia sormiaan. Nyrkit eksyvät välillä myös suuhun maiskuteltaviksi.

– Omaa lakkaamatta käynnissä olevan sinappikoneen. Siis lakkaamatta.

– Päästää välillä jokelteluksi luokiteltavia hihkaisuja ja kiljaisuja.

– Örisee paljon, itkee vähän. Mutta silloin kun itkee, kuulosuojaimet ovat paikallaan.

– Vihaa kylmää vettä ja kylmiä käsiä.

 

Äiti odottaa jo kovasti niitä ensimmäisiä hymyjä sekä kunnon jokeltelua. Isosisko sitä, että vauva oppisi tarttumaan leluihin.

 

Kahden viikon iässä mummon sylissä. Ilme on edelleen sama, posket ehkä vielä pulleammat. 

EDIT: 1kk neuvolassa pituus 56cm, paino 6,4kg, pipo 40cm.