Grraauh, Halloween-kemuissa
Lauantaina olimme ystäväni K:n tupareissa/Halloween-naamiaisissa. Pikkuneiti oli yökylässä tätinsä luona, joten saimme pitkästä aikaa juhlia ihan aikuisten kesken. Kaikki vieraat olivat panostaneet pukeutmiseensa tavalla tai toisella. Asuja oli kaikenlaisia, vampyyristä Hannibal Lecteriin ja Jokerista Kapteeni Amerikkaan. Loistavaa heittäytymistä!
Juhlat oli muutenkin toteutettu todella kivasti, ja halloween-teema oli otettu monessa pienessä yksityiskohdassa huomioon. Koska juhlissa oli myös toisilleen tuntematonta väkeä, kaikille oli askarreltu nimikyltit laitettavaksi ranteeseen tai paidan rinnukseen sekä toinen juomalasiin. Ihanaa huomaavaisuutta ja loistava tapa vähentää lasien sekaantumisesta johtuvaa tiskiä!
Erään vieraan tuliaisena tuoma itsetehty tennispallo-hämähäkki
Juhlien pukeutumisetiketistä tiedotettiin vain paria viikkoa ennen juhlia, emmekä ehtineet käydä shoppailemassa kostyymejä ajoissa. Niinpä ”hieman” viimetingassa kiertelimme läheisessä ostoskeskuksessa perjantaina, tunti ennen saunavuoron alkamista ja yritimme pähkäillä jotain asustetta, josta saisi rakennettua jonkinlaisen puvun. Lopulta huomasin tiimarissa (lasten hyllyllä) tiikeri- tai pantterisettejä, joihin kuului korvallinen panta, rusetti kaulaan ja häntä. Onni potkaisi kun löysin vielä vaateliikkeen alekorista leopardisukkikset -70% tarralla varustettuna. Leopardiasu 7 eurolla, ei paha!
Tein meikin parista youtube-tutoriaalista poimimieni vinkkien avulla, ja se onnistui mielestäni hyvin. Harmillisesti meikistä ei ole yhtään kunnollista kuvaa! Varsinaiset poseerauskuvat ovat kaikki joko aivan tärähtäneitä, rakeisia, väärin rajattuja tai sitten ilmeeni on niissä kuin naisvankilasta karanneella. Seuraavan kerran otan kuvat kotona ennen lähtöä ja omalla kamerallani. Otin järkkärin sijaan pokkarikameran mukaan, siltä varalta että lähtisimme jatkoille keskustan yöelämään, mutta täytyy sanoa että paluuta järkkäristä pokkariin ei ole! Kuvat ovat aivan s-u-r-k-e-i-t-a. Yhyy!
Eräs vieraista huomasi sukkikseni vasta loppuillasta, ja sanoi ihmetelleensä siihen asti miten minulla on niin karvaiset jalat… Miehet…
Vanha hiuskoru sai toimittaa ketjuun pujotettuna kaulakorun virkaa. Iso koru peitti kivasti myös melkoisen avonaista kaula-aukkoa.
Mikään kissa-asu ei alunperin ollut ykkösvaihtoehtonani, sillä se on minun tapauksessani ehkä liian ennalta-arvattavaa ja tylsää. Mutta korvat <3
Kynnet eivät ole leopardia, vaan Sally Hansenin kynsilakkatarrat (mikä niiden oikea suomenkielinen nimi on?). Aikamoista näpertelyä, mutta lopputulos on hieno! Nämä ovat pysyneet hyvinä kohta kaksi vuorokautta, sisältäen mm. taikinan vaivaamisen käsin. Kynteni ovat sen verran lyhyet, että leikkasin jokaisen tarran puoliksi. Näin ollen yhdestä paketista riittää vielä toiseenkin kertaan (miinuspuolena lisääntynyt näpräys, kun avauskohta oli vain toisessa puolikkaassa).
Juhlien isäntäpari on minun ikäiseni, ja juhlissa oli paljon heidän pikkusisaruksia puolisoineen. Oli harvinaista olla juhlaporukan vanhimmasta päästä! Mieheni ja hänen ystävänsä ovat minua vanhempia, ja muutamat omatkin kaverini – työkavereista puhumattakaan- ovat minua vanhempia. Se, että olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kohta 10 vuotta, aiheutti monelle sellaisen hämmästyneen ihastuneen ”oooh, vau!”-huokauksen. Se oli hassua ja hauskaa.
Ystävieni asunto on ihana! He ovat remontoineet sen itse todella upeasti. Lisäksi ystäväni K on tehnyt ja suunnitellut vaikka mitä itse. Hän on mm. kutonut oleskelutilojen (isot) matot, verhoillut nojatuolin ja maalannut hienon puun makuuhuoneen seinään. Alla oleva kuva on heidän kattolamppunsa. Tehty alusta asti kokonaan itse, vanerista, valokuidusta ja ledeistä. Siinä on täsmälleen se tähtikartta, mikä Helsingin yllä näkyi sinä päivänä kun he tekivät asuntokaupat. Vau!
Kiitos hyvistä bileistä K & J!