Hellyttävintä äitinä olemisessa

Eilen illalla olimme pikkuneidin kanssa kahdestaan kotona. Tyttö istui sylissäni ja selailimme kirjaa ja vain hengailimme. Yhtäkkiä seinän takana naapuri alkoi porata seinää. Maisa säikähti kovaa ääntä, ja salamannopeasti kapsahti kaulaani ja hädissään puristi minua hirveän kovaa pienillä, pulleilla käsivarsillaan. Naapuri porasi seinää muutaman kerran, ja tilanne toistui joka kerta samanlaisena. Maisa hyppää supertiukasti kaulaani, poski poskea vasten.

Tilanne oli ihan superliikuttava! Itsekästä kyllä, mutta oli ihanaa huomata olevansa toiselle niin tärkeä. Ja ihanaa että pystyi lohduttamaan pikkuista tuollaisessa hurjan pelottavassa tilanteessa.

Pienet hetket on niitä tärkeitä.

Mitkä ovat olleet teidän äitiytenne pieniä huippuhetkiä?

Kummitytön (5v) ottama kuva joulukuulta