Hurmurivauva 5kk

En tajua miten nämä vauvat kasvaa niin hirveän nopeaan. Päivät matelee, mutta kuukaudet vain hujahtaa. 3-kuukautispostauksen jätin tekemättä, koska tuntui, että vauva oli samanlainen kuin kaksikuisena, paitsi lihavampi. Neljäkuukautispostausta olen ollut tekemässä kuukauden verran, joten nyt onkin aika siirtyä suoraan 5-kuisen kuulumisiin.

Potra poikamme 5kk:

– On n.67cm pitkä ja painaa 11,2 kiloa (eli tosi paljon).

– On edelleen erittäin hyväntulinen ja perustyytyväinen vauva. Erään ystäväni sanoja lainatakseni on hurmuroinut suuren osan tuttavapiiristäni. Kiukkuilee kyllä ajoittain tylsyyttään sekä erityisesti nälkäänsä, mutta noin yleisesti on melko leppoisa luonne.

– Osaa kiljua riemusta sekä karjua ärtymyksestä.

– On aloittanut kiinteät ruoat. Aikomukseni oli mennä täysimetyksellä tuonne lähemmäs puolta vuotta, mutta hups vaan, poika oli niin kiinnostunut kaikesta syömisestäni, että melkein vahingossa annoin hänelle perunamaistiaisia omalta lautaseltani. Ja se oli menoa sen jälkeen.

– Nyt on maisteltu jo niiden perunamurusten lisäksi porkkanaa, bataattia, kurpitsaa, palsternakkaa, parsakaalia, banaania, mustikkaa sekä päärynää. Banaani on ylivoimainen suosikki, jota menisi niin paljon kuin viitsii antaa. Banaania ei tarvitse edes soseuttaa, vaan se menee suoraan haukkailemalla. Parsakaali puolestaan ei ollut hitti – isänsä poika siis.

– Oppi 4kk iässä kääntymään selältä vatsalleen. Sen perusteellisesti opittuaan alkoi hinata itseään taaksepäin.

– Nyt aika tasan 5kk iässä on hoksannut tuon peruuttamisen ihan kunnolla, ja lykkii menemään pitkin poikin asuntoamme. Huoh. Ohjaus ei vielä toimi, joten parin minuutin välein täytyy käydä pelastamassa poika, joka on juuttunut vaipastaan sohvapöydän alle.

– Harjoittelee jo konttausasentoa. Huoh.

– Käsien motoriikka ei ole kehittynyt yhtä nopeaa tahtia, mutta osaa pelailla leluilla ja viedä kaikenlaista rojua suuhunsa.

– Suussa on kaksi hammasta. Ne on niin söpöt!

– Kuuden tunnin yhtämittaiset yöunet on enää muisto vain, ja nälkä (tai tottumus) herättää parin tunnin välein.

– Ei vielä kunnolla vierasta, mutta on alkanut katsella vieraita kasvoja entistä epäluuloisemmin.

– On hoksannut, miten kivaa on, kun on oma isosisko. Siskon jutut on todella huvittavia, sisko osaa leikkiä tarpeeksi rajuja leikkejä (niin että aikuisia hirvittää) ja sisko on superhauska esimerkiksi silloin kun se pomppii. Pikkuveikka vaan hekottaa.

Hurmurivauvasta on siis kovaa vauhtia kehittymässä pieni kuolaava lattiakiitäjä. Kovin raskasta häntä on nostella, mutta kyllä nuo hymyt palkitsee kaikki selkäsäryt!