Inhottava syksy ja päivän kissakuvat
Olen kesäihminen. Ehkä vähän kevätihminenkin. Ja joulunaika on ihanaa. Mutta sykys? Hrr… Tänä syksynä olen yrittänyt nauttia elämästä, myös syksystä, ihan erityisellä tavalla. Aloitin äitiysloman jälkeen työt, ja lapsenvahtikuviotkin ovat ihanteelliset. Monta kivaa asiaa on tapahtunut. Olen yrittänyt myös fiilistellä pitkän tauon jälkeen kynttilöistä, sohvalla viltin alla laiskottelusta sekä pehmoisen pörröisistä neuleista. Kovan yrittämisen tuloksena olenkin saanut syysmasennukseni ja -v*tutukseni siirrettyä näin pitkälle, melkein marraskuulle asti.
Tänään ulos lähtiessä se kuitenkin iski. Vaatetta piti laittaa monta kerrosta, jottei olisi tullut kylmä. Sekä itselle että lapselle. Ihan niin kylmä ei kuitenkaan ollut, että olisi viitsinyt lähteä toppavaatteissa. Pitkikset ahdisti housujen alla, ja kainaloon kääriytynyt aluspaidan hiha se vasta ahdistikin! Happi meinasi loppua kun nyöritti huivin tiukasti kaulan ympäri, mutta silti jostain raosta puhalsi aina vaan kylmää ilmaa niskaan. Liikkuminen oli hankalaa kun aina jostain kohtaa kiristi tai jokin kerros oli kierteellä. Pipoa ei löytynyt mistään, joten ohimot ja korvat olivat jäässä. Lapsikin vastusti pukemista kaikkein ärsyttävimmällä tavalla, heittäytymällä lötköksi. Onneksi lähdimme miehen kanssa kahdestaan, joten lapsi pääsi ulos ilman ulkovaatteissa odottelua, eikä minun tarvinnut alkaa toppatamineissa kyykkiä ja kumarrella lasta pukiessa. Kahdestaan ollessa täytyykin sitten valita, kumpi hikoilee ja kiukkuaa toista pukiessa, äiti vai lapsi. Aargh, vihaan kylmiä kelejä!!!!
Pukeutumiselle on omat haasteensa, kun on Helsingin keskustassa töissä, ja kulkee julkisilla. Ei viitsisi pukeutua ihan kuin metsätöihin lähdettäessä, mutta kuitenkin pitäisi olla jotain lämmintä ja mukavaa. Pienellä budjetilla, luonnollisesti. Sanoinko jo, että vihaan kylmiä kelejä!
Aurinko on kuitenkin tänään paistanut kauniisti, ja kissat ovat tuttuun tapaansa ottaneet lämmönsäteistä kaiken ilon irti. Vielä on matkaa niiden zeniläiseen lähestymistapaan talvea kohtaan.
Ulkoilun lähtö- ja saapumisrumbaa lukuunottamatta tämä päivä on kieltämättä mennyt oikein mukavasti. Sain nukkua aamulla piiiiitkään (eli melkein kymmeneen) sillä miehelläni on vapaapäivä. Ihanaa! Kohta olemme saaneet omat hetkemme harrastustemme parissa, ja todennäköisesti ehdimme nauttia päiväkahvit kahdestaan, ennenkuin lapsi herää päiväunilta.
Loppuun vielä kuva, josta askartelin uuden bannerikuvan. Blogini banneri on kyllästyttänyt minua jo pitkään, mutten ole ehtinyt/jaksanut tehdä asialla mitään. Mitä olette tästä uudesta mieltä?
