Juhannustunnelmia

Vietimme juhannusta jälleen kerran kotipaikkakunnallani Heinolassa. Juhannusaattoaamuna mies paineli golfbägi selässään kohti viheriöitä, ja me tytöt suuntasimme hyvän ystäväni luo viettämään päivää sekä katsomaan heidän pientä parin kuukauden ikäistä poikaansa. Niin söpö pieni pullaposki! Ystäväni on rakentanut miehensä kanssa talon, joka valmistui vasta viime talvena. He ovat suunnitelleet ja rakentaneet talon kokonaan itse, enkä voi kuin ihastella ja nostaa heille hattua. Talo on todella kaunis, ja persoonallinen.

Mitkä näkymät heidän terassiltaan on! Vau!

Yövyimme tällä kertaa isäni luona, missä vietimme myös juhannusaattoillan. Ohjelmassa oli mm. avotulella grillausta sekä saunomista puusaunassa vihdan kera. Käymme useimmiten isäni luona vain ohikulkumatkalla kahvilla, joten nyt kun olimme siellä pidemmän kaavan mukaan, oli hän todella panostanut viihtyvyyteemme. Maisallakin oli kivaa ja ruoka maistui ulkona nuotion äärellä paremmin kuin yleensä. Jos vain aikataulu ei olisi ollu taas niin kiireinen, ja jos äitit ja mummot eivät olisi soitelleet koko ajan ”missä oot? Mitä teet? Mikset oo täällä?”, olisi voinut olla rentouttava miniloma.

Uusi mäkihyppääjä-juoksutyyli. Ehkä sillä tavalla pääsee kovempaa?

Vesi – tuo lapsia niin kovin kiinnostava elementti.

Päärynäpuun raakileet alkavat jo pikkuhiljaa muistuttaa päärynöitä. Ja niitä muuten oli paljon!

Päättäväinen ilme kasvoillaan neiti kipuaa yhä ylemmäs.

Juhannuspäivänä piipahdimme (miehen golfkierroksen jälkeen) isovanhempieni mökillä fiilistelemässä mökkitunnelmaa sekä tapaamassa sukulaisia. Harmi että aurinkoa ei riittänyt lauantaille kovin paljoa, jäi minulta talviturkin heitto toiseen kertaan.