Juhlaputkessa

Nukkevauva kroolaa

Mennyt viikko on ollut kovin täynnä ohjelmaa. Niinkuin kyseinen viikko on ollut pari edellistä vuotta, ja tulee olemaan vastakin. Minulla on synttärit pari viikkoa ennen joulua, sitten on tietenkin joulu, ja siitä parin päivän päästä on pikkuneitimme synttärit.

Onnistuin saamaan joulun ja vuodenvaihteen yhteyteen ihanan pitkän talviloman, samoin kuin mieheni sai, joten olemme kerrankin monta monta päivää yhtä aikaa kotona! Mitä luksusta!

Juhlistimme synttäreitäni viettämällä meidän perheen keskeistä pre-joulua. Paistoimme kinkun ja valitsimme jouluruoista suosikkejamme hieman varioiduin versioin. Teimme mm. punajuurihyydykettä rosollin sijaan, hunajakermassa muhennettua lanttua ja granaattiomena-juustosalaattia. Kakkua en kaivannut, miljoonat lahjaksi saadut joulusuklaat hoitivat makeannälän tehokkaasti.

Varsinaiset joulunpyhät vietimme tänä vuonna appivanhemmillani. Pikkuneiti odotti joulupukkia valtavasti, ja juuri kun ukki lähti hakemaan jotain unohtunutta tavaraa kaupasta, oveen koputtikin tuttu punanuttuinen ukko. Voi sitä riemua, ja erityisesti voi sitä pakettien määrää, joka neitimme ja hänen pienen serkkunsa eteen lastattiin. Anopin ruoat eivät pettäneet tänäkään vuonna, enkä tainnut olla ainut, jonka maha paisui pyhien aikana, heh. Joululahjaksi saatua pulkkaakin päästiin testaamaan, vaikka minulle toppavaatteissa heiluminen alkaa olla jo aika tukalaa. Onnksi on tosiaan miehelläkin lomaa.

Kun kotiuduimme joulunvietosta, alkoi loppuvuoden odotetuimman tapahtuman valmistelu. Nimittäin meidän pienestä tytöstä tuli niinkin iso kuin kolmevuotias! Minulle iski jokin pesänrakunnusvietti tai vastaava, ja koko synttäreitä edeltävä päivä meni mm. kaapinovia ja listoja pyyhkien. Voihan sen joulusiivouksen hoitaa näin jälkikäteenkin, jossei etukäteen ehdi. Totta puhuen olen jo kaivannutkin vähän lisää virtaa alkuraskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen jälkeen. On ihanaa kun oikeasti jaksaa ja haluaa väkertää lapsensa synttäreille toivomusten mukaisen Hello kitty -kakun. En todellakaan ole mikään sokerileipuri, joten olen erittäin tytyväinen, että kakusta tuli sekä toivotun näköinen että hyvän makuinen!

Synttäripäivän aamuna kahvitimme isovanhemmat, ja päiväunien jälkeen alkoivat varsinaiset juhlat, kun neidin kutsumat kaverit pelmahtivat paikalle. Viritimme olohuoneen nurkkaan pienen pallomeren, ja se oli yhtä hitti kuin aina ennenkin. Iso pikkutyttömme on muistellut juhliaan ja vieraitaan lämmöllä useaan kertaan juhlien jälkeen. Huolimatta sotkusta ja metelistä, tällaiset lastenkutsut aika ajoin pitävät mielen virkeänä itse kullakin.

Nyt on enää uudenvuoden bileet vanhempieni luona juhlimatta, sen jälkeen koittaa taas paluu arkeen. Onneksi meille jää vielä kaksi perheen yhteistä lomapäivää ennen töihin paluuta.