Karvakamujen äitienpäivä
Äitienpäivä on vuoden paras päivä. Se ohittaa synttärit ja joulutkin.
Aamulla sain nukkua piiiitkään, ja lopulta herään siihen kun pieni muruseni viilettää isänsä kanssa toivottamaan hyvä äitienpäivää, ojentaa rakkaudella itse tehdyn kortin sekä lahjapaketin, ja kehottaa siirtymään valmiiseen pöytään herkkuaamiaiselle. Samanaikaisesti heti oven raottuessa makuuhuoneeseen juoksee karvatassukulkue, joka hyppää peitolleni ja toivottaa: ”mauuu, mjau, määäyyy, miu, miu, mauu, MJAU, MAAUUUUUU! Hrr, hrr, hrr” Toisella kädellä halaan pikkuneitiä ja toisella silitän vuorotellen jokaista peittoni alle kaivautuvaa kissaa. Välistä suikkaan nopean suukon miehelleni.
”Nyt aamupalalle”, he komentavat.
Aamupalapöydässä saan kerrankin istua rauhassa, ja juoda kahvini kuumana. Toisella kädellä syötän salaa kinkunpaloja pöydän alle.
Äidin rooli on moninainen. Olen hoivaaja ja auttaja monessa suhteessa, ja useimmiten teen kaiken rakkaudella. Sama koskee niin omaa lastani kuin myös pieniä kissa-lapsosiani. Ne ovat minusta riippuvaisia, niinkuin pienet lapsetkin. Kun on lemmikin itselleen ottanut, on sen tarpeista huolehdittava, niin hyvässä kuin pahassakin. Kuten lastenkin kohdalla, myös rakkaista lemmikeistä on vaivan ja huolen lisäksi paljon, paljon iloa ja rakkautta. Niistä voi olla ylpeä, niille voi nauraa ja niiden kanssa voi höpsötellä. Niiltä saa hellyyttä ja läheisyyttä. Rakkautta.
Niin ihmis- kuin kissalasten kanssa äiti saa toimia erotuomarina. Tässäkin tuli riitaa lelusta, ja jos lapsikin olisi ollut vieressä, olisi saanut olla kahden kissan ja yhden lapsen erotuomarina.
Äiti saa toimia joskus myös pelastajana. Esimerkiksi jos pullukkapoika menee sohvan taakse, eikä pääse sieltä itse pois. Kun on ensin naurettu tarpeeksi toisen ahdingolle, niin kukas muu kuin äiti kaivaisi nolostuneen möhömahan sieltä sohvan takaa.
Kiusa se on pienikin kiusa: Mini istuu ainoassa kohdassa josta pullukalla olisi pieni mahdollisuus päästä itse ylös, ja mättää pataan niin paljon kuin tassusta lähtee aina jos toinen yrittää pelastaa itsensä. Varsinaista tiimihenkeä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Mies ja lapsi ovat ulkoilemassa, minä ”lähdössä jumppaan” eli kirjoitan blogia kissa sylissä. Aurinkokin paistaa. Äitienpävälahjaksi saatu kukka on niin kaunis, ja siitä on maisteltu vain vähän uloimpia lehtiä. Tänään on hyvä päivä.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Niille, joiden lapset ovat omaa lihaa ja verta sekä niille, joiden lapset ovat sitä karvaisempaa sorttia.