Kissakaveruksilla kylässä

Tänään pääsin vihdoin pois kotoa, sillä kyläilimme kasvattini Hemmon, Mini-kissan pojan, sekä hänen kaverinsa Hildan luona. Samalla tietysti pääsimme pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia heidän omistajiensa kanssa.

Hemmo on mainio tapaus, ja oli pikku-pentuna jotenkin spesiaali ja tärkeämpi minulle kuin siskonsa ja veljensä. Siksipä olikin ihanaa, että hän päätyi ystäviemme luokse asumaan. Omistaja-perhe valittaa, että Hemmo on kuulemma aivan mahdoton tapaus, joka ajaa perheensä joskus hulluuden rajamaille. Kuitenkin aina kun olemme siellä kylässä, poika vain nukkuu kiltisti kerällä sylissä tai viehkeän kiinnostuneesti seurailee muiden touhuja. Aivan ihastuttava kissa siis. Kovin hassun näköinen hän kyllä on, en ole koskaan aiemmin nähnyt noin höpsön näköistä kissaa. Pentunakin hänestä oli toinen toistaan kummempia lempinimiä, hih.

Pidemmittä puheitta, muutama räpsy illan isäntäväestä siis:

Hilda: ”Mee pois sen kameras kanssa, mun tukka ei oo hyvin” *poistuu paikalta* Hemmo: ”Kuka herätti?”

Korat-rodulle tyypillisesti Hemmo rakastaa oma paikkaansa lämpöpatterin kyljessä.

Nenä aivan kiinni patterissa, on kylmä!

”Anna mä lämmittelen rauhassa!” *evil eye*

Suosiolla palataan niihin kasvokuviin joskus toiste.