Kissat ja raskaus – hengenvaara vai normaalia arkea?
Tässä toisessa raskaudessa tuttavat ja sukulaiset ovat näköjään jo oppineet, että kissojen ja vauvan yhteiselossa on mahdollista pitää kaikki osapuolet terveinä ja hengissä. Esikoista odottaessa oli toisin – milloin peloteltiin kissankakan vaarallisuudella ja milloin vauvan tukehtumisella. Vähintään oli odotettavissa pahoja puremia vauvan kasvoihin tai kokonaan hoitamatta jätetyt kissat.
Ajattelin nyt tarttua siihen, miksi kissanhiekkalaatikot ja raskaana olevat naiset tulisi pitää erillään. Tässä kirjoituksessa siis vähän tiivistelmää toksoplasmoosista, eli siitä kissan ulosteen kautta leviävästä loisesta, joka voi pahimmillaan aiheuttaa keskenmenon tai sikiön epämuodostumia.
Toksoplasmoosi on siis Toxoplasma gondii -nimisen alkueläimen aiheuttama infektio. Tartunnan voi saada raa’asta lihasta, likaisista kasviksista, mullasta tai kissaeläimen ulosteesta.
Raskaana olevalla naisella tauti voi siirtyä istukan läpi sikiöön. Helpoiten tauti välittyy sikiölle raskauden loppuvaiheessa, mutta toisaalta se on vaarallisin raskauden alkuvaiheessa. Pahimmillaan tauti voi aiheuttaa sikiölle kehityshäiriöitä (erityisesti alkuraskaudessa) tai vasta vuosia myöhemmin ilmeneviä ongelmia, kuten sokeutumista. Onneksi kaikki toksoplasma-infektiot eivät kuitenkaan siirry äidiltä sikiöön.
Toksoplasmoosissa on se ”hyvä” puoli, että vain primääri-infektio on sikiölle vaarallinen. Eli suomeksi sanottuna silloin, kun sen saa ensimmäistä kertaa. Toksoplasma jää ihmisen elimistöön ”uinumaan”, ja jos äiti on sen joskus aiemmin sairastanut, ei se tartu enää uudestaan, eikä äidin elimistössä uinuva vanha toksoplasma ole vaarallinen. Huono puoli toksoplasmoosissa on sen vähäoireisuus – useimmat eivät erota sitä tavallisesti pikkuflunssasta, eivätkä näin ollen tiedä sitä saaneensa.
Kissat ovat toksoplasman isäntäeläimiä, mutta silti on melko harvinaista, että toksoplasmoosin saisi suoraan kissoilta. Ensinnäkin, läheskään kaikki kissat eivät kanna kyseistä tautia. Toisekseen, sairastunut kissat tartuttaa vain muutaman viikon ajan. Omat kissani eivät syö raakaa lihaa, eivätkä ne kulje ulkona, joten on hyvin epätodennäköistä, että ne kyseistä loiseliötä aktiivisena elimistöönsä saisivat. Jos niillä se joskus on ollut, minä olen todennäköisesti sen jo sairastanut. Eliöt muuttuvat ulosteessa tartuttaviksi vasta noin vuorokauden kuluttua, joten tartuntaa voi ehkäistä hyvän käsihygienian lisäksi puhdistamalla kissankakat vähintään kerran päivässä. Joidenkin lähteiden mukaan suurin tartuttamisriski on kissanpennulla, joten sellaisen ottamista raskausaikana ei suositella (ja kuka haluaisikaan sekä eläin- että ihmisvauvan samaan aikaan?).
Noin joka viides – joka kolmas odottava äiti on toksoplasman joskus elämänsä aikana saanut (lähteiden tiedot vaihtelevat), ja näin ollen turvassa uudelta infektiolta. Välimeren maissa toksoplasma on erittäin yleinen. Suomessa vuosittain noin sata raskaana olevaa äitiä saa sen. Siihen on kuitenkin olemassa lääkkeitä, joilla äitiä voidaan hoitaa jo raskausaikana ja lasta heti tämän synnyttyä – näin saadaan ehkäistyä synnynnäisestä toksoplasmoosista johtuvia myöhempiä haittoja.
Taudin voi välttää
– Pesemällä kädet kissanhiekkalaatikon tyhjentämisen jälkeen, käyttämällä hanskoja laatikkoa tyhjentäessään tai antamalla jonkun muun hoitaa kissanhiekkalaatikko-hommat.
– Kypsentämällä lihat kunnolla kypsiksi
– Käyttämällä pästoroituja maitotuotteita
– Puhdistamalla kasvikset hyvin
– Käyttämällä hanskoja ja/tai pesemällä kädet huolellisesti puutarhatöiden jälkeen
– Välttämällä matkustamista Välimeren maihin raskausaikana, tai ainakin olemalla siellä erittäin tarkka ruokien puhtaudesta ja kypsentämisestä
Todennäköisempää minun on saada toksoplasmoosi likaisesta porkkanasta kuin näiltä sisäkissoiltani. Varmuuden vuoksi aion vastaisuudessakin raskausaikana jättää kissanhiekkalaatikon tyhjentämisen miehelleni, syödä pihvini läpikypsänä ja pestä ja kuoria porkkanat huolellisesti. Käsienpesua unohtamatta.
Mihinkään hysteriaan ei kuitenkaan ole aihetta – ei kissojen eikä porkkanoiden suhteen.
(Ymmärtääkseni toksoplasman vasta-aineet on mahdollista tutkituttaa äidin verestä. En tiedä kuinka helposti tämä onnistuisi esim. neuvolan kautta, eikä ainakaan itselleni ole tällaista mahdollisuutta tarjottu, vaikka kissoistani on neuvolassa puhuttu. Ehkä siinä tapauksessa jos kissanhiekkalaatikon putsaamista ei ole mahdollista sälyttää kenenkään muun vastuulle, voisi kyseisen asian tarkastuttaa? Tai jos on kovin huolissaan kissojensa tartuntatilanteesta, myös niiden verestä voi katsoa vasta-aineet. Silloin tietää, onko kissa sen jo kertaalleen saanut vai onko tuoreen infektion vaara olemassa.)
* * *
Ja mitä tulee siihen toiseen, kaikkien lemppariin urbaanilegendaan – kissat eivät kertaakaan yrittäneet nukkumaan vauvan kasvojen päälle. Eikä minun ollut vaikea vauvan nukkuessa joko pitää vauvaa silmällä tai jakaa häntä ja kissoja eri huoneisiin.
Lue lisää Toksoplasmoosista esim. täältä:
http://www.kissaliitto.fi/media/2012/08/Suomen-Kissaliitto-tiedote-090812.pdf
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00619
Toksoplasmoosi ja raskaus – huolehdi näistä varotoimenpiteistä
http://www.zoonoosikeskus.fi/portal/fi/zoonoosit/loisten_aiheuttamat_taudit/toksoplasmoosi/