Kun kahviesittelijä Huvikummussa vieraili

Muutama päivä sitten pääsin tutustumaan Zinzinon korkealaatuisiin kahveihin. Koko perheemme kaksi- ja nelijalkaisine jäsenineen oli mukana kahvinmaistelussa.

Oikeasti Mini oli nenä pitkällään kahvilaatikossa, mutta keskityin enemmänkin häätämään sitä pois sieltä, kuin valokuvailemaan.

Kissat käppäilivät röyhkeästi ruokapöydän keskeltä. Vaikka kerrankin tarjolla oli oikein laatukahvia. Tai ehkä juuri siksi.

Yritäpä itse ottaa kuvaa liikkuvasta kissasta…

Taapero mukana kahvipöytäkeskustelussa.

Oletteko jo kuulleet mehujehusta? Loistava keksintö! Siitä lisää tulossa myöhemmin.

”Hei mäkin haluan tuoksutella kahvia!”

”Nuuuuh!”

Joka perseensä nostaa, se paikkansa menettää. Tarvittiin kaksi ihmistä siirtämään Ami pois tuolilta.

Tuolien ollessa varattuja, Ami varasi itselleen vielä paremman paikan: ystäväni sylin.

Kahvi oli hyvää, ja seura jopa vielä parempaa. Näin jälkikäteenkin kun mietin tuota iltaa, oli ihanaa luksusta maistella eri kahveja, ja ennenkaikkea saada kotiimme vähän aikuista seuraa. Toki pienimmät perheenjäsenemme järjestivät omanlaistaan ohjelmaa, Viivi-kissakin piti laittaa hetkeksi jäähylle. Otetaan silti uudestaan joku kerta!

”Kyllä vieraiden kanssa seurusteleminen on uuvuttavaa!” totesi Ami, ja kävi torkuille keittiönpenkille.