Kyynärpäitä myöten taikinassa

Olin tällä viikolla kipeänä, uuh se oli hirveää, mutta palaan nyt viime viikon iloisiin leipomistunnelmiin. Maisa on innokas leipuriapulainen, ja hän on to todella taitava sekoittamaan lusikalla tai kauhalla ja lisäilemään valmiiksi mitattuja aineita, kuten jauhoja ja sokeria. Pullien pyörittely ei vielä oikein luonnistu, sillä taikinamöykyt tuppaavat päätymään aina suuhun, mutta taikinan vaivaaminen näköjään jo onnistuu.

Yksi vinkki ruuhkavuosien kiireeseen kuuluu olevan, että lapset pitää ottaa mukaan kotitöihin. Allekirjoitan tämän täysin! Vaikka hommat ei aina sujukaan ihan oppikirjan mukaan kun apulaisena on (alle) parivuotias koheltaja, tulee kotitöiden lomassa silti juuri sitä perheen yhdessäoloa, sen sijaan että lapsi katsoo telkkaria ja pysyttelee pois tieltä kun vanhemmat siivoaa/laittaa ruokaa/leipoo. Pyykin kuivumaan ripustamisessa Maisasta on jo oikeasti apua: neiti roudaa pyykkejä koneesta yksi tai kaksi kerrallaan minulle, ja minun ei tarvitse kuin seistä telineen edessä oikomassa niitä narulle. Ei enää kyykkimistä pesukoneen edessä!

Aina ei tietenkään jaksa esim. leipomisen jälkeen siivota kahta desiä jauhoja pöydältä ja lattialta ja penkeiltä ja vaatteista… Ja jos on useampia lapsia, homma on varmaan mutkikkaampaa. Taidot kasvaa vain harjoittelemalla, ja muutaman vuoden päästä voin ehkä ulkoistaa leipomisen kokonaan tälle nuoremmalle sukupolvelle, heh. Ainakin tällä hetkellä innostusta riittää.

Hups, päätyi se taikina lopulta suuhun tässäkin puuhassa…

Taikina oli niin hyvin vaivattua että se kohosi reippaasti yli astiasta… Minulla on tapana helpottaa taikinan kohoamista lämmön avulla laittamalla kulhon alle lautanen, jossa on lämmintä vettä. Ja liina päälle. Sämpylät olivat ihania, niin ihania etten tajunnut ottaa edes kuvaa teille leipomishoukuttimeksi. Mutta kaikki varmaan tietävät miltä sämpylät näyttää.

Mukavaa viikonloppua!