Lapsi autossa – turvallisuudesta ja matkustusmukavuudesta, osa1

Muutama viikko sitten osallistuin liikenneturvan tilaisuuteen, joka käsitteli lapsen matkustamista autossa. Jo tilaisuuteen ilmoittautumisesta lähtien olen potenut tavallista enemmän huonoa omatuntoa siitä, että meidän lapsemme on matkustanut jo jonkun aikaa kasvot menosuuntaan, vaikka tiedän, että selkä menosuuntaan olisi turvallisempaa. Mutkun mutkun. Onneksi kuitenkin monet muut turvallisuusasiat olivat kunnossa, vaikka uuttakin infoa tuli. Tässä hieman infoa lapsen kanssa matkustamisesta sekä turvallisuus- että viihtyvyysnäkökulmasta, yhdistellen omia ja liikenneturvalta saatua infoa. Jos et jaksa lukea koko tekstiä, niin turvallisuustärpit lihavoituna.

Bloggaaja miettii huulet rullalla, että mitenhän se homma nyt menikään kotona…

Meillä on lapsella käytettynä saatu istuin, jonka teoriassa voi kiinnittää autoon myös selkä menosuuntaan päin. Meidän autoon se ei vain istu mitenkään niin päin, ja päätimme, että parempi kunnolla ”väärinpäin” kiinnitetty istuin kuin puoliksi irrallaan keikkuva ”oikeinpäin” oleva istuin. Kaikista paras olisi tietysti ostaa kokonaan uusi istuin, ja se onkin ollut to do -listallamme jo aika pitkään. Käytettyä istuinta ostaessa kannattaa aina selvittää istuimen historia. Kolarissa ollutta istuinta ei tule enää käyttää, eikä myöskään hirveän vanhaa ja kulunutta. Istuimen maksimikäyttöiän voi tarkistaa joko käyttöoppaasta tai suoraan maahantuojalta. En ollut ajatellut, että turvaistuimillakin olisi parasta ennen -päivä, mutta onhan se totta että klipsit, soljet ja erilaiset lukitukset kuluvat käytössä ja muovi hapertuu ajan kanssa. Meidän istuimemme on muutaman vuoden vanha, yhdellä lapsella ollut ja lähisukulaiselta ostettu (ja siten kolarihistoria tiedossa).

Istuinta ostettaessa on kannattaa tarkistaa, että istuimen saa kunnolla kiinnitettyä autoon, jossa sitä tullaan käyttämään. Usein niitä saa liikkeissä testailla omaan autoon ja harjoitella myyjän kanssa kiinnitysmekanismien toimintaa. Myös lasta kannattaa mallailla istuimeen, ja tarkistaa että turvavyöt saa säädettyä sopiviksi. Istuimen oikeaoppinen kiinnittäminen tulee opettaa kaikille, joiden autossa istuinta käytetään. Aina vanhemmat eivät ole ainoita lapsen kuljettajia, vaan lapsi istuimineen matkustaa esim. isovanhempien autossa. Istuin tulee olla kiinnitettynä myös tyhjänä, sillä irrallaan oleva tyhjä istuin aiheuttaa äkkijarrutuksissa vaaran muille matkustajille.

Lapsen olisi hyvä matkustaa vähintään kolmevuotiaaksi asti selkä menosuuntaan, sillä törmäystilanteissa se vähentää päähän ja niskaan kohdistuvaa voimaa. Pienellä lapsella pää on hyvin suuri suhteessa muuhun vartaloon, ja pienellä niskalla on suuri homma kannatella päätä, varsinkin äkillisissä liikkeen muutoksissa (kuten äkkijarrutuksessa tai törmäyksessä). Se, että lapsen jalat joutuvat olemaan koukussa, ei ole turvallisuusriski. Lapsen raajat ovat hyvin notkeat, ja lapset tottuvat nopeasti jalat koukussa matkustamiseen.

Turvakaukalo/istuin tulisi sijoittaa aina takapenkille niissä autoissa, joissa on etuturvatyynyt. Useissa autoissa ne saa kytkettyä pois päältä, mutta poiskytkentä ei ole välttämättä luotettava, vaan tyyny saattaa laueta silti. Valtavalla voimalla esiin pamahtava turvatyyny on hengevaarallinen turvakaukalossa makaavalle lapselle. Lapsi kannattaa totuttaa takapenkkiläiseksi heti alusta asti. Niin raa’alta kuin se saattaakuulostaakin, yksinään takapenkillä kitisevä lapsi on turvallisempi vaihtoehto kuin autoileva äiti, joka seuraa liikeenteen sijaan vieressään olevaa vauvaa. Vaikka lapsen saisi nopeasti hiljaiseksi ja tyytyväiseksi nostamalla pudonneen tutin takaisin suuhun, ei katsettaan saisi siirtää liikenteestä tutin etsiskelyyn, vaan kuljettajan tulisi keskittyä vain ajamiseen. Meillä lapsi on ollut alusta asti kiitollinen matkustaja, ja vauvana matkat taittuivat aina nukkuen. Tempperamentteja on erilaisia, mutta suosittelen kaikkia siedättämään lapsensa matkustamaan takapenkillä. Lapselle voi jutella tai vaikka laulaa matkan aikana, jotta pienikään vauva ei luule olevansa autossa yksin, vaan kokee olonsa turvalliseksi – epämukavuudesta huolimatta. Tarvittaessa auton voi pysäyttää turvalliseen paikkaan, ja tsekata että vauvalla on kaikki hyvin ja esimerkiksi nostaa tutin takaisin suuhun.

Muistan, kuinka lapsena sisarusten kanssa kinastelimme aina siitä, kuka saa istua etupenkillä silloin kun toinen vanhemmista puuttui kyydistä. Tilaisuudessa opin kuitenkin, että turvatyynyllisellä paikalla matkustamista tulisi välttää kunnes lapsi on vähintään 140cm pituinen. Turvatyynyt on suunniteltu tietyn pituiselle matkustajalle, ja liian lyhyelle lapselle turvatyyny ei anna suojaa, vaan voi olla päin vastoin entistä vaarallisempi.

Muistan myös matkustaneeni turvaistuin-iän ohittaneena istuinkorokkeen kanssa. Se nostaa lasta niin, että turvavyö sijoittuu oikein, eli niin että ylävyö kulkee olkapään päältä. Istuinkoroketta parempi vaihtoehto on turvavyöistuin, joka antaa törmäyssuojaa myös sivuilta. Tällaista turvavyöistuinta olisi hyvä käyttää vielä koululaisellakin, niin kauan että pituus riittää matkustamaan ilman, eli vähintään 135cm pituiseksi asti. Olen itse hyvin lyhyt, ja liikenneturvan tilaisuudessa vitsailimme, että minäkin voisin matkustaa tällaisessa istuimessa, haha!

Millainen turvaistuin sitten kannattaa ostaa, jos aihe on ajankohtainen? Liikenneturva suosittaa Plus-testin läpäisseitä istuimia. Kannattaa varmistaa että istuimessa on vähintään E-hyväksytty, mutta ruotsalaisen Plus-testin läpäisseet istuimet suojaavat lasta vielä paremmin. Erona muihin testeihin on se, että Plus-testissä otetaan huomioon selkä menosuuntaan asennettavat istuimet. Jos testataan istuinten ominaisuuksia vain kasvot menosuuntaan päin, ovat tulokset tietty erilaiset. Nettikaupoista ulkomailta saattaa saada turvaistuimen paljon halvemmalla, mutta nettikaupoista ostettessa on se vaara, että istuin ei sovikaan kunnolla omaan autoon. Myös turvallisuusvaatimukset vaihtelevat maittain, ja pohjoismaat taitavat olla tiukimpia turvallisuusasioissa. Mitä etelämmäs euroopassa mennään, sitä enemmän panostetaan matkustusmukavuuteen.

Entäs se matkustusmukavuus sitten? Miten saada lapsi viihtymään pitkillä ja tylsillä automatkoilla? Siitä lisää seuraavassa postauksessa, sillä tämä teksti venyi käsittämättömään mittaan jo nyt.

 

Summa summarum – pieni lapsi matkustaa turvallisimmin takapenkillä, selkä menosuuntaan päin, Plus-hyväksynnän saaneessa turvaistuimessa.

Lue Liikenneturvan sivuilta lisää lapsen matkustamisesta autossa ja turvaistuimista, Plus-testistä tai katso opasvideo turvaistuimen hankinnasta.

 

Lue myös Ilman sinua olen lyijyä -blogin raportti sekä synnintunnustus samasta aiheesta täältä.