Lapsi autossa – turvallisuudesta ja matkustusmukavuudesta, osa2

Pari päivää sitten kirjoittelin pitkän pätkän Liikenneturvan tilaisuudesta oppimaani infoa lapsen turvallisesta matkustamisesta autossa. No entäs sitten se matkustusmukavuus? Miten tehdä pidemmälle suuntautuvista lomareissuista tai mummolamatkoista siedettäviä niin lapsille kuin vanhemmille? Tässäkin postauksessa tärpit lihavoituna.

Äidin viihtyvyydestä huolehditaan kahvilla ja croissantilla.

Ykkösvinkkini on, että ajoita matkat (päivä)uniaikaan. Meillä on kumpaankin mummolaan n.1,5h matka, ja olemme jo ihan vauvaiästä asti pyrkineet ajoittamaan reissuun lähdön lapselle otolliseen uniaikaan. Nykyisin, kun useimmissa autoissa on ilmastointi, ei tarvitse ajoittaa lähtöä sään mukaan. Ihan pienenä vauvana lapsellamme ei ollut vielä juurikaan unirytmiä, mutta vältimme lähtöä heti päiväunilta heräämisen jälkeen. Mieluummin sitten puuhailimme kotona pidempään, ja lähdimme ajamaan vauvan osoittaessa uudestaan väsymisen merkkejä. Lapsi nukkua posotti aina tyytyväisenä koko matkan. Myös yöunille lapsen voi nukuttaa autoon, jos vain vanhemmat ovat tarpeeksi virkeitä hyppäämän rattiin vielä sen jälkeen. Tietysti lapsesta ja matkan pituudesta riippuen, mutta meitä on lykästänyt hyväunisella lapsella, jonka voi siirtää autosta sänkyyn jatkamaan uniaan.

Viimeksi sunnuntaina teimme niin, että söimme iltapalan äitini luona, pesimme hampaat, puimme yökkärit ja niiden päälle vain kengät ja takin. Ja sitten matkaan. Kotona nostimme nukkuvan lapsen autosta sänkyynsä, ja välissä tietysti jätimme kengät ja takin eteiseen. Omasta uniajasta se on aina hieman pois, kun iltamyöhällä pitää vielä purkaa kasseja, hyvitellä kissoille, valmistautua tulevaan työpäivään ja hoitaa omat iltatoimet, mutta sellaista se reissaaminen nyt on.

Vauvana lapsi useimmiten nukkui myös lyhyemmät vartin kauppamatkat, ja vähän kasvettuaan hän on viihtynyt lyhyet matkat maisemia katsellen. Uskon, että tottumuksella on paljon tekemistä asian kanssa. Me emme ole tarjonneet lapselle mitään viihdykkeitä lyhyille emmekä melko-pitkille matkoille, vaan lapsi on saanut viihtyä takapenkillä ihan itsekseen omien ajatustensa kanssa. Ja usein hän onkin suosiolla painanut silmänsä kiinni matkan taittuessa kauppareissua pidemmälle. Ei hän edes osaa vaatia mitään erityistä tekemistä matkan ajaksi, kun ei hän ole sitä koskaan saanut (lapsi on nyt 3v).

Muutama tosi-tosi-pitkä matka meilläkin on takana. Muun muassa pääkaupunkiseudulta Vuokattiin. Ja se on kieltämättä piiiiitkä matka. Sitä ei ihan kokonaan nukuta, eikä sitä jaksaneet vanhemmat ajaa yöllä. Silloinkin pyrimme ajoittamaan pisimmän ajopätkän joko päivä- tai yöuniaikaan – lähdimme päiväunien koittaessa, ja takaisintulon ajoitimme niin, että viimeisellä välietapilla hoidimme lapsen iltatoimet, ja kehoitimme pistämään silmät kiinni auton taas startatessa.

Pysähdyimme matkan aikana useaan kertaan, ja yritimme valita taukopaikaksi leikkipaikoilla varustettuja huoltoasemia. Pyrimme takaamaan lapselle mahdollisimman paljon liikuntaa aina pysähdyten aikana, sillä varmasti kuppimaisessa turvaistuimessa istuminen kankeuttaa nuoretkin jalat. Istuminenkin jaksoi kiinnostaa astetta paremmin aina remuamistauon jälkeen. Kesällä voi hyödyntää ulkoilumahdollisuuksia niin tienvarsilevikkeillä, huoltoasemien leikkipaikoilla kuin matkan varrelle osuvien nähtävyyksien luona.

Lasta ei kannata pukea liian kuumiin eikä kiristäviin vaatteisiin. Turvavyöt ovat jo itsessään kireät, eikä niitä ole löysällä turvallista pitääkään. Talvella voi autoa lämmittää jo vähän etukäteen, jotta lapsen voi nostaa ohuemmassa vaatetuksessa kyytiin. Paksu haalari on epämukava päällä pitkää matkaa ajettaessa, ja alkaa nopeasti hiostaa. Meillä on talvella pitkälle matkalle lähdettäessä sekä aikuisilla että lapsella vain neuletakit ja kengät sisävaatteiden lisäksi. Paljon mukavampi matkustaa kuin jos olisi toppahaalari päällä.

Yksi matkustuksen helpottaja on lastenmusiikki. Meillä on kuunneltu muumi-cd:tä niin paljon, että vanhemmatkin osaavat jo biisit ulkoa. Tuttujen lastenlaulujen kuuntelu on lapselle paljon mieluisampaa viihdykettä kuin Suomipopin juonnot. Myös satu-cd:itä olemme kokeilleet, mutta niiden kuuntelu on auton hurinassa vaikeampaa, eikä lapsen keskittyminen oikein tahdo riittää. Musiikki toimii meillä paremmin.

Joskus annamme lapsen ottaa unilelunsa tai jonkun muun sillä hetkellä erityisen tärkeän lelun mukaan matkustamoon. Sitten kun päiväunet jäävät pois, lelut tulevat todennäköisesti suurempaan rooliin pidemmillä matkoilla. Ajatuksena on, ettei lapsi raahaisi autoon koko leluvalikoimaa, vaan saisi valita pari nukkea, ponia, autoa tms. mukaansa. Leluilla leikkimisessä on se huono puoli, että ne saattavat putoilla, eikä niitä noin vain kesken ajon nostellakaan takaisin. Varsinkin jos matkustaa kahdestaan lapsen kanssa, ei ole mitään mahdollisuuksia koukkia pudonneita nukentossuja takapenkin jalkatilasta. Eikä sinne kyllä yltä apukuskin paikaltakaan. Helsinki-Vuokatti-välillä toinen meistä oli muutamalla pätkällä lapsen seurana takapenkillä, jolloin molemminpuolinen viihdyttäminen, leikkiminen ja juttelu oli helpompaa. Jos lapsia on useampia, he toivottavasti leikkivät keskenään ja viihdyttävät toisiaan (sekä varmasti myös kinastelevat keskenään…).

Jollei lapsi ole herkästi matkapahoinvoiva, voi takapenkkiläiselle tarjota lukemista. Muutamalla erittäin pitkällä matkalla meillä on ollut mukana kirjoja, jotka on ostettu juuri kyseistä matkaa varten, ja jotka jaksavat siten kiinnostaa normaalia pidempään. Isommat lapset voivat lukea kirjoja itse, ja pienemmät selata kuvia. Vielä paremmin pienet viihtyvät, jos takapenkillä on joku, joka lukee kirjaa ääneen. Toki se vaatii myös aikuisen, jolle ei tule huono olo autossa lukemisesta…

Erilaiset puuhakirjat ovat hyviä, niiden parissa vähän isomman lapsen aika menee sujuvasti. Ja jos lapsia on useampia, voi takapenkillä pelailla jotain. Joko itse keksittyjä ”kuka bongaa eniten punaisia autoja”-pelejä, tai esim. korttipelejä. Monista peleistä on nykyisin tehty matkaversioita, joita voi kätevästi ottaa mukaan automatkalle.

Lasten viihdytykseen on olemassa kaikenlaista elektroniikkaa älypuhelimista ja tableteista kannettaviin dvd-soittimiin. Meillä on kannettava dvd-soitin, joka on kieltämättä ollut kätevä reissatessa. Aamupiirretyt saa pyörimään myös telkkarittomassa majoituksessa, ja vanhemmat voivat jatkaa horrostaan hetken pidempään… Autoillessa olemme käyttäneet sitä hyvin vähän, sillä en halua totuttaa lasta siihen, että aina tylsien hetkien koittaessa kaivetaan ekana jokin ruutu esiin. Näissä on miinuspuolena myös se pahoinvointi, sillä joillekin tulee ruudun tuijottamisesta liikkuvassa autossa huono olo. Mutta hätätapauksessa, kuten tylsistymisen eskaloituessa superkiukkuun 30km ennen seuraavaa potentiaalista pysähdyspaikkaa, nämä elektroniset laitteet ovat huippuhyviä. Netflixkin toimii yllättävän hyvin kännykällä liikkuvassa autossa.

Tässä kiesissä ei tarvita turvaistuinta

Mitä muita vinkkejä tulee mieleen? Jakakaa omat ideanne kommenttikentässä! Sitä ei tiedä millainen matkustaja kuopuksesta tulee, joten voi olla, että viihdytysvinkkejä kaivataan enemmänkin. Ja entäs te, jotka autoilette vain harvakseltaan? Miten lapsen sopeutuminen matkustamiseen on sujunut?