#Lihatonlokakuu kohta loppu – missä mennään
Olemme koko perhe olleet koko kuukauden Docventuresin haastamalla lihattomalla lokakuulla. Valitsimme sen kaikkein helpoimman tien, eli käytämme edelleen maitotuotteita, kananmunia ja kalaa. Sekin tuntui ihan sopivalta haasteelta tällaisille sika-nautajauhelihan suurkuluttajille.
No miten on mennyt? Hyvin. Ei ole ollut pulaa resepteistä (siis sen enempää kuin muutoinkaan) ja ruokavalio on ollut monipuolisempi kuin aikaisemmin. Olemme tehneet mm. kasvispihvejä, -lasagnea ja -kiusausta ja anoppini on paistanut maailman parhaita pinaattilettuja. Erilaiset juustot ovat tuoneet ruokiin vähän tuhtiutta, viikonloppuna herkuttelimme kahteen otteeseen paistetulla halloumilla (itsetehtyjen lohkoperunoiden kera) ja tänään minulla oli lounaalla mozzarellasalaattia sekä papu-juusto-päällysteisiä lämpimiä leipiä. Kananmunien kulutus on ollut aika huima normaaliin verrattuna, niitä on mennyt niin munakkaina kuin keitettynä leivän päällä. Tosin kananmunat on tuote, jonka ostan aina luomuna. Eri kalalajejakin on kokeiltu, epäluuloinen mieheni mm. söi ekaa kertaa muikkuja (kyllä, ekaa kertaa).
Nälkä ei ole yllättänyt yhtään sen useammin kuin ennenkään. Sen suurempia terveysvaikutuksia en ole tässä vajaan kuukauden aikana huomannut, en hyviä enkä huonoja. Energiaa on ollut ihan normaalisti, ei siis mitään heikkoa oloakaan havaittu (kuten minulta eräs kyseli).
Ulkona syöminen on tuonut tähän eniten haasteita. Minä olen selättänyt ne valitsemalla mm. kasvispizzaa ja uunissa haudutettua siikaa (nam). Mieheni valinnat sen sijaan ovat aiheuttaneet hänen ystäväpiirissään suurta kummastusta. Jätkäporukan duunilounaalla muut valitsivat päivän listalta järjestään kebabia ja pekoninakkeja, kunnes tuli mieheni vuoro: ”tonnikalasalaatti, kiitos”. ”WTF?!” oli kaikkien kavereiden reaktio, mutta miehelläni ei ilmekään värähtänyt. Lisäksi hän on selvinnyt kunnialla myös mm. valmentamansa joukkueen päättäjäisistä Rax pizzabuffetissa. Nachoja, salaattia ja kasvispizzaa. Olen ylpeä! <3
Ainoastaan lapsemme on syönyt tämän kuun aikana hieman liharuokiakin. Kahdesti olen turvautunut kaapissa nököttäviin lastenruokapurkkeihin, ja maanantaisin hän on yleensä syönyt lounaaksi anopin mukanaan tuomia viikonlopulta yli jääneitä liha- tai kanaruokia. Ja taisinpa sulattaa pakastimesta jotain kanakeiton rippeitä lapselle, kun itse söimme laiskuuttamme lounaaksi pelkkää leipää. Tämä haaste ei varmasti olekaan tarkoitettu lapsille, enkä voi millään väittää osaavani koostaa lapsen kasvun ja kehityksen vaatimat tarpeet täyttävää kasvisruokavaliota.
Se mitä tästä jäi käteen, aavistuksen puhtaamman ekologisen omatunnon lisäksi, on usko kasvisruokien täyttävyyteen ja rohkeus kokeilla erilaisia ruokia. Nyt kun mieskin on kasvisten ja kalan syömisen osalta käännytetty, uskon että alamme pitää kerran tai kaksi viikossa kasvisruokapäivää. Ja sitä kalan käyttöä tulemme varmasti lisäämään hurjasti entiseen verrattuna!
Noh, onko tehnyt jo mieli lihaa? On! Vasta tällä viikolla kylläkin, mutta nyt en malta odottaa, että perjantaina saan laittaa uuniin muhimaan ison, mehevän palan possua! Kohtuus kaikessa on mottoni, näköjään myös lihattoman kuukauden suhteen.