Liian täysi kalenteri

Olen sitä mieltä, että pimeään ja ankeaan syksyn aikaan pitäisi vähintään joka toinen viikonloppu pyhittää rauhalliseen kotona hengailuun. Telkkarin katsomiseen sohvalla viltin alla löhöten. Arkiviikoista toipumiseen koko perheen kanssa yhdessä chillaillen. Mutta hups, meille on käynyt juuri päin vastoin – lokakuusta joulukuun loppuun asti joka viikonloppu on täynnä ohjelmaa. Siis ihan jokainen viikonloppu. Tämä on käynyt ihan vahingossa ja huomaamatta, kun kivoja menoja vaan humpsahtelee kalenteriin.

Menneen kuukauden aikana olen ollut viikon Espanjassa, työpaikan tyhy-illassa, häissä ja pikkujouluissa. Sen väliin jäävän viikonlopun mieheni oli remuamassa kavereidensa kanssa ja minä flunssassa kahdestaan lapsen kanssa.

Tulossa vielä ennen joulua ja uutta vuotta on mm. työpaikan pikkujoulut, yhdet läksiäiset, turnausreissu Savoon, teatteriviikonloppu ystävien kanssa ja matka Vuokattiin vanhempieni loma-asunnolle. Sekä tietysti muutamat arki-illoille suunnitellut menot, kuten kalaöljyesittelyä (jep) ja glögi-iltaa naapureiden kanssa. Ja joulun ja uuden vuoden tienoossa on tulossa kolme parin päivän reissua sukuloimaan, sekä tytön 3v-synttärit.

No, ei tuo kuulosta niin hurjalta kun alkaa listaamaan, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että seuraava kotiviikonloppu on loppiaisen jälkeen. Alkaa jo vähän pyörryttää kun ajattelee… Ja siis jokaisen arkipäivän olemme tiukasti töissä ja päiväkodissa, ja työajoistamme johtuen emme yleensä ole arki-iltaisin miehen kanssa yhtä aikaa kotona. Joinain päivinä emme ole kumpikaan kotona ennen kahdeksaa, vaan lapsi on hoidossa naapuritädillä. Kaikki niin omat kuin perheen yhteiset menot on ajoitettava viikonloppuihin.

Ja yksi asian jonka niin kovasti vielä haluaisin mahduttaa kalenteriin, on treffi-ilta miehen kanssa. Haluaisin kovasti laittautua nätiksi vain omaa miestäni varten, istua rauhassa vastakkain jossain kivassa ravintolassa, syödä hyvää (jonkun toisen valmistamaa) ruokaa ja keskittyä vain kahdenkeskiseen aikaan. Vaan en tiedä saanko sitä mahdutettua enää aikatauluun ja budjettiin.

Ei pitäisi valittaa siitä, että elämässä tapahtuu kaikenlaista kivaa, ja näkee kivoja ihmisiä kivoissa juhlissa ja tapahtumissa. Mutta valitan silti. Tämä väsynyt kotihiiri kaipaisi nyt sitä kotisohvaa, vilttiä ja kissoja.

No, onhan se sohva tallella vielä tammikuussakin.