”Mieti vähän kumpi on tärkeämpää, lapsen terveys vai kissat!?”

”Miten sää voit pitää kissoja, jos sun lapsellas on astma. Mieti nyt vähän kumpi on tärkeämpää, lapsen terveys vai kissat?!” Näin minulle tokaistiin hyvin painokkaaseen sävyyn tänään töissä. Lause, joka kuulostaa aivan hirveältä sekä kissanomistajan että erityisesti äidin korvaan.

Tottakai luopuisin kissoista, jos lapseni olisi niille vakavasti allerginen. Tottakai luopuisin kissoista, jos ne pahentaisivat lapseni hengitysvaikeuksia. Valinta olisi tuskallinen ja vaikea, mutta se olisi tehtävä. Jos vaakakuppiin on pakko laittaa kissat ja omat lapset, vaaka kallistuu aina lapsen hyväksi. En tiennyt, että sitä pitäisi erikseen alleviivata. Tietysti silti toivon, ettei tällaisia valintoja tarvitse koskaan tehdä.

Minulla ja miehelläni on astmaa, atooppista ihoa ja heinänuhaa. On huomattavan suuri todennäköisyys, että lapsellemme perityy näistä jotain, tai huonolla tuurilla kaikki. Lapsellani on infektioastma. Tai babyastma. Tai jokin astmaattinen sairaus, joka oireilee aina flunssien aikaan, ja joka ehkä toivottavasti lähtee pois lapsen (ja keuhkoputkien) kasvaessa. Näin pieneltä varsinaista astmaa on hyvin vaikea diagnosoida luotettavasti, joten toistaiseksi on menty vain oireenmukaisella hoidolla. Säännöllisen lääkityksen aloittamisen jälkeen pahaa yskää ja hengitysvaikeuksia ei juurikaan ole ollut, ja oireiden helpottamiseen on riittänyt kotona annosteltu avaava lääke. Nyt on ollut ilahduttavan pitkä aika ilman flunssia, samoin kuin ilahduttavan pitkä aika ilman astmayskää.

Suositus, että astma/allergiakodissa ei saisi pitää lemmikkejä, on vanhentunut jotain sata vuotta sitten. En halua luopua lemmikeistäni varmuuden vuoksi. En halua luopua lopullisesti niin rakkaasta osasta elämääni vain siltä varalta, että ne ehkä salaa pahentaisivatkin jotain oiretta, vaikkei sitä päälle päin huomaakaan.  

Tuntuu oudolta, että ihmiset ajattelevat, ettei kissaperheessä olisi mietitty eri vaihtoehtoja oireisiin. Ettei yskän ja ihottuman syytä olisi mietitty elinympäristöä peilaten kissakodissa samoin kuin muissakin kodeissa. Ettei virallisten allergiatestien lisäksi olisi tarkkailtu eri allergeenien ja pölyjen vaikutusta oireisiin. Tottakai on.

En olisi yllättynyt jos vastaavanlaista kommentointia esiintyisi blogini kommenttikentässä, sillä kerron täällä vain tiettyjä osia elämästämme, ja väärinymmärryksille ja -tulkinnoille jää tilaa. Mutta yllätyin, lähes loukkaannuin, tuollaisesta kommentista tuttavaltani.

Perheen kasvaessa on taas edessä riski, että jonkun täytyy lähteä. Mutta aloitan siitä ajatuksesta, että kissakotiin syntyminen tarkoittaa todennäköisemmin vähemmän allergista ja sairastelevaa lasta, joka oppii pienestä pitäen huomioimaan ja kunnioittamaan ympärillään olevia elollisia olentoja.

*  *  *

Päivän kissakoti-tarina:

Lapsi yritti luistaa hammaspesusta haluamalla leikkiä kissojen kanssa.

Mitä tuumivat kissat:

”Pidä onkesi, meitä nukuttaa.”