Miksi katson rikossarjoja
Seuraan televisiosta (ja Netflixistä) jonkin verran komediaa, hieman draamaa mutta ehdottomasti eniten erilaisia rikossarjoja ja jännityselokuvia. Monet niistä ovat melko raakoja, ja niissä on toinen toistaan ilkeämpiä rikollisia. Miksi minä, tavallinen ja ehkä vähän tylsähkökin perheenäiti katson sellaista väkivaltaviihdettä?
Ehdoton rikossarja-lempparini, Criminal Minds.
Törmäsin pari viikkoa sitten kahvihuoneessa mielenkiintoiseen artikkeliin aiheesta. En tyhmänä tajunnut ottaa lehteä heti talteen, ja seuraavalla kerralla se oli hävinnyt, enkä tietysti edes muista mikä lehti se oli, kirjoittajasta puhumattakaan. Artikkelissa haastateltiin ihmisiä, jotka katsovat televisiosta jännitystä ja kauhua, ja vastaavasti taas ihmisiä, jotka eivät kestä katsoa yhtään väkivaltaa telkkarista. Minua harmittaa, etten enää löytänyt lehtijuttua, mutta muistaakseni väkivaltaviihteen katsominen (kuten rakastamani rikossarjat) liittyi jotenkin sellaiseen ”turvalliseen jännitykseen”. Kun sellaista ei halua oikeasti omaan elämäänsä, on sitä turvallista katsoa telkkarista, omalla kotisohvalla, ja tietäen että se on vain fiktiota. Itse uskon tällaiseen teoriaan, ja olen huomannut myös sen, että mitä tylsempää minulla on oikeassa elämässä, sitä hurjempia ohjelmia haluan katsoa. Vastaavasti silloin kun yksityiselämässä tai lähipiirissä menee turhan lujaa, haluan katsoa mahdollisimman kevyttä ”hömppää”. (Jos joku tietää mikä lehti se oli, niin saa vinkata kiitos!)
Tässä eräänä iltana mies katsoi Kostoa, ja minäkin sitä sivusilmällä vilkuilin. Hyvin nopeasti se alkoi kuitenkin kyllästyttää, enkä jaksanut sitä samaa vääntöä ja kääntöä. Olimme katsoneet miehen kanssa sarjaa alusta asti, mutta kausi toisensa jälkeen päähenkilön suunnitelmat mutkistuivat jos jonkinlaiset juonikiemuran takia, eikä loppua näyttänyt tulevan millään. Viimeinen niitti oli lempihahmoni kuolema, jonka jälkeen sarja ei tarjonnut edes sitä silmäniloa eikä haluamaani romanttista viritelmää. Silloin tajusin, että miksi suurin osa lempisarjoistani on erilaisia rikossarjoja. Niissä lähes poikkeuksetta homma saadaan päätökseen aina joka jakson loppuun mennessä, tai sarjasta riippuen viimeistään yhden kauden loppuun mennessä. Rikollinen vankilaan, sarjamurhaaja hengiltä tai syytön vapautettua. Ei saman asian vääntöä ja kääntöä kausi ja vuosi toisensa jälkeen.
Toki hyvissä rikossarjoissakin on aina mielenkiintoiset päähenkilöt, joiden elämää sarjassa seurataan aina rikostapausten ohella, ja niissäkin saattaa olla hyvinkin kiemuraisia juonikuvioita. Mutta pääpointti on rikoksen selvittäminen ja pahiksen nappaaminen. Sivujuonena hankalatkaan ihmissuhdesäädöt eivät haittaa, vaan päinvastoin tuovat sopivaa lisämaustetta, pääpainon ollessa päähenkilöiden työssä.
Joitakin poikkeuksellisia jaksoja lukuunottamatta rikollinen saadaan aina kiinni, ja minäkin voin lopputekstien rullatessa huokaista helpotuksesta ja käydä turvallisin mielin nukkumaan. Loppuratkaisun saaminen on tärkeää, sillä tarinan jäädessä avoimeksi, se saattaa jäädä avoimeksi myös päässäni. Joskus olen nukahtanut kesken jakson, ja pahimmillaan näen siitä sitten painajaista. Olen myös unissani juossut sen verran usein terroristeja pakoon Jack Bauerin kanssa, että yritän muistaa välttää kovin jännittäviä sarjoja ja elokuvia juuri ennen nukahtamista. Mutta silloin se ei tosiaan haittaa, jos asia raukeaa ja rikollinen saadaan kiinni.
Kolme Sherlockia. Benedict Cumberbatch/Uusi Sherlock, Robert Downey Jr./Sherlock-elokuvat, Jonny Lee Miller/Holmes NYC. Kaikki versiot toimii.
Olen nyt katsonut Netflixistä ainakin Sillan, Jälkiä jättämättä, Bonesin, Uuden Sherlockin, Lutherin, Whitechapelin, Paljastavat valheet, Bletchley circlen sekä suurimman osan Elementarysta (Holmes NYC). No okei, Bonesia ja Paljastavia valheita minulla on vielä joitakin jaksoja katsomatta. Maikkarilta alkoi juuri Mentalistin uudet jaksot, ne menevät nauhalle josko ehtisimme katsoa sarjaa yhdessä mieheni kanssa. Yhden uuden sarjalöydön tein Netflixistä vastikään, aloitin nimittäin työmatkaviihdykkeenä seuraamaan Person of Interestiä. ”Kuka siinä on pääosassa?” ”En tiedä, joku joka näyttää ihan Jim Caviezeliltä, paitsi ehkä vähän paremmalta.” Ja kas kummaa, seuraavat alkutekstit paljastivat pääosan esittäjän olevan juuri sopivasti ikääntynyt itse Jim Caviezel… :D
Onko teillä suosituksia hyvistä ja jännittävistä rikossarjoista? Joko Netflixissä tai tavan telkkarissa? Tässä äitiysloman alkaessa olisi ehkä tarvetta uudelle seurattavalla sarjalle…
Loppuun vielä se tärkein, eli Derek Morgan. The Variety show-blogin Maria ystävällisesti vinkkasi, että Shemar Moorelta löytyy myös omat fanisivut… Babygirl-paita mulle, kiitos.
Bloggaaja on osa Netflix Stream teamia.