Muistoissa eka neuvolakäynti

Lueskelin aamukahvin seurana vuoden vanhaa Kaksplus-lehteä, ja siellä silmiini osui Ami Lindholmin piirtämä Vauvakirja-sarjakuva aiheenaan eka kerta neuvolassa. Mieleeni tulvahti samantien flashbackina oma ensimmäinen neuvolakertani silloin esikoista odottaessa.

Muistan, kuinka epävarmana, toisaalta huikean iloisena ja toisaalta melko kauhuissani istuin neuvolan aulassa odottamassa omaa vuoroani.

Katselin muita jo ison mahan kanssa aulassa vaappuvia äitejä, ja päätin etten itse koskaan vaapu kuin ankka (ja kuinka väärässä olinkaan).

Aulassa oli myös kaksi lapsensa kanssa liikkeellä olevaa äitiä, jotka keskustelusta päätellen tunsivat ainakin etäisesti toisensa. ”Hei kultamurunen, mites sulla on jogurttia tukassakin? Jooh, oli taas vähän sellainen aamu…” toinen äideistä naurahti. Toinen nyökytteli hyväksyvän ja tietävän näköisesti. Minä kauhistuin. Mitä, oliko ruoantähteet tukassa joku ihan normaali asia?! Mitä ihmettä?! Apua, mihin mä olen itseni pistänyt. Elämästä tulee ihan kauheeta! Jogurttia tukassa, ihan kuin se olisi joku jokapäiväinen ja tavallinen asiaa! Aaaargh, mä haluan juosta karkuun ja lujaa!!

Sittemmin kyllä opin kantapään kautta, että se jogurttitahra tukassa ON joinain aamuina ihan normaalia. Mutta se ei oikeastikaan haittaa.

Pieni kissanleikittäjä, joka on maailman rakkain – jogurttitahroilla tai ilman.

P.S. huomenna on lasketun ajan kunniaksi vika tai tokavika raskausajan neuvolakäynti. Jos bebe ei halua niidenkään jälkeen tulla ulkomaailmaan, on seuraava käynti sitten äitiyspolille. Enää maksimissaan kaksi viikkoa odotusta jäljellä.