Mummalassa (varoitus: sisältää lapsella höystettyä joulufiilistelyä)
Kuulun niihin onnellisiin joilla on ihana anoppi:) Viime viikonlopun vietimme heidän luonaan, ja mitä ihanaa luksusta nukkua aamulla pitkään, saunoa rauhassa kahdestaan ja mikä parasta, istua valmiiseen pöytään. Nämä isovanhemmuuteen täysillä hurahtaneet appivanhempani halusivat lähettää tutuilleen joulukortteina tonttupukuun puetun Maisan kuvia (kyllä, ihan oikeasti), joten päästiin kunnolla fiilistelemään joulua tonttulakkien kera. Syötiin myös ensimmäiset porkkanalaatikot.
Parhaita on tonttulakin kulkuset
”Uu, mikä tää on?”
”Voi jee, sain oman tonttukaulurin, kivaa!”
Kaulurissakin on kulkuset, nam.
Jouluvarpaat <3
Sitten niitä tonttukuvia: (parhaat on vielä appiukon kamerassa…)
”Hei tällä tonttunukellakin on lakissa kulkunen!” Huomatkaa vikassa kuvassa Maisan suosikki, äidin painajainen, soiva kirja. Sillä sai parhaat hymyt tonttukuviinkin!
Mummalassa oli myös portaat. Kaksi porrasta. Niitä harjoiteltiin ahkerasti, eikä mennyt kauaa kun pikkuneiti tajusi miten ne tullaan alas oikeaoppisesti peppu edellä. (Sen jälkeen yhden kerran pää edellä, mutta ei onneksi sattunut pahemmin)
Kuvassa Maisa on juuri nousemassa löhöasennosta istumaan, vaikka voisi kuvitella että siinä on mahtava pystöpyllähdys. Taitava otos :D
Vaaleanpunainen tatti läheisen päiväkodin pihalla leikkimässä ja keinumassa. Ei, emme menneet puistoon yöllä, vaan kello on noin viisi iltapäivällä. Piru periköön tämän pimeyden!
Maisa ja mumma. Maisa sovittaa tonttulakkia myös nuken päähän (on niiin söpöä kun lapseni osaa jo leikkiä:)
Miten kissat reagoi kun olimme taas pois kaksi vuorokautta: Ami tuli syliin heti kun istuin sohvalle iltasadun lukua varten, joten poikkeuksellisesti luin sadut kissa sylissä ja lapsi vieressä (yleensä toisinpäin). Viivi, joka yleensä kaipaa rapsutusta ja pientä retuuttamista muttei varsinaisesti syliä eikä silitystä, tuli syliin kehräämään herttaisesti, niin että suunnitellut kotityöt jäi tekemättä kun en vaan voinut nousta siitä mihinkään! Liikuttavaa! Tämä piti julkaista jo eilen, mutta en kyennyt kirjoittamaan mitään kun piti rapsuttaa Miniä. Koko ajan. Voi niitä muruja! :)