Oma pikkumuruni on ihan huipputyyppi. Hän esimerkiksi rakastaa kahviloissa käymistä. Hän ei ole kaikista intohimoisin pillimehujen tai pullan rakastaja, mutta jostain syystä hän haluaa aina kahvilan nähdessään poiketa sisälle. Yleensä valitsemme croissantin, jonka jaamme suunnilleen puoliksi. Äitille cafe latte ja tytölle joko mehu tai vesi. Joskus sorrumme pullaan tai cookieen. On niin mahtavaa, että jo kaksivuotiaan kanssa voi harrastaa kahviloissa notkumista, ja ihan oikeasti kumpikin viihdymme siellä.

Raitapaidat Kulmakonditorian korvapuusteilla. Suosittelen!

Toki viihtyminen vaihtelee päivän, kellonajan, ruokailujen ja kuun asentojen mukaan, mutta pääsääntöisesti rauhallinen tyttäreni jaksaa istua tarpeeksi kauan paikallaan, jotta äiti saa hörppiä lattensa rauhassa.

Eilen mies ja pikkuneiti tulivat hakemaan minua töistä iltavuorosta. Neiti jo aamulla ilmoitti tulevansa isin kanssa minua hakemaan, vaikka miehen kanssa ei oltu mitään sovittu. Isi heltyi, ja kurvasi neidin kanssa läheisen kauppakeskuksen parkkihalliin. Liukuportaissa ajelun jälkeen neiti ilmoitti, ettei halua lähteä vielä kotiin. Niinpä varovaisesti ehdotin, että jospa nauttisimme iltapalan tällä kertaa kahvilassa. Mieheni muljautteli silmiään, mutta lapsi kiljaisi JOO! Eilen kello 20.15 oli näky siis tämä:

Onneksi on lounassetelit, muuten olisi tämä perhe vararikossa.