Mieheni on matkoilla tämän viikon. Meillä on ollut ihan hauskaa tervehtyneen pikkuneidin kanssa kahdestaan, ja muutamana iltana olemme soitelleet Skypellä ja vaihtaneet sitä kautta kuulumiset. Neiti nukahti hetki sitten, ja alkoi minun oma aikani.
Minun piti tänään kirjoittaa blogiin kissoistani – siitä miten rakkaita ne ovat ja miksi on kivaa omistaa lemmikki.
Mutta minulla on yksinkertaisesti niin hirveä ikävä, etten pysty keskittymään mihinkään muuhun.
Ikävä.
Ikävä!
Meillä on nyt viime aikoina leikitty sattuneesta syystä aika paljon sairaala-leikkejä, ja sairastuneille pehmoleluille on annettu vuoroin silmätippoja, nenäsuihketta ja hengityslääkettä. Onneksi perushoitoakaan ei ole unohdettu tässä kodissa, vaan Unikisu pääsi lämpimään kylpyyn. Pilkullinen mekko jäi myttyyn lattialle kun Unikisu hyppäsi tuoksuvan kylpyvaahdon sekaan.
Unikisu on onneksi aika notkea, ja pystyy hyödyntämään hieman liian pienen ammeen kapasiteetin kokonaan.
”Äiti, ota kuva minun varpaista” sanoi pikkuneitimme pyllistellessäni lastenhuoneen lattialla kamerani kanssa.
