Viikonloppuna oli täällä suunnalla blogihiljaista, sillä isäni oli käymässä. Flunssa vaivasi vielä hieman, mutta viikonloppuun mahtui silti runsaasti hyvää ruokaa (sain isältäni ylistystä keittotaidoistani, jee), jalkapalloa ja tulosvetojen tekemistä, tiukkaa salitreeniä, Putousta, uuden auton testailua ja VR:n haukkumista sekä runsaasti maailman söpöimmän ja viisaimman pikkuneidin kanssa touhuilua.

Kissani Mini on yleensä hyvin tarkka seurastaan, mutta isäni syli kelpasi useaan otteeseen. Huomasin, että isäni käsittelee kissoja kovin samankaltaisin ottein kuin minä, mikä ehkä selittää asiaa.

Ami epäluuloisena.

Pikkuneiti ”mökissä”. Meillä ei ole majoja, meillä on mökkejä.

Uudet kirjahyllyt on asennettu ja kissojen kiipeilypuu siirretty siihen viereen. Erityisesti Viivi on riemuinnut uudesta mahdollisuudesta hiippailla katonrajassa.

Oli oikein kivaa vaihtelua saada isäni meille kylään! Harmi vaan, ettei tänä keväänä taida olla flunssatonta kautta, olisi nimittäin paljon kivempi vastaanottaa vieraita täysissä voimissa, ja lähettää vieraat terveinä eikä flunssaisina kotiin…