En ole ehtinyt pariin päivään kunnolla koneelle, sillä äitini ja siskoni ovat olleet kylässä. Kivaa! Siispä vain pikaiset terveiset täältä pikkuapinoiden valtakunnasta. Pikkuneiti oppi kiipeämään itse syöttytuoliin 1v5kk ikäisenä. Meillä kyläileviä ihmisiä joskus hirvittää katsoa vierestä. Mitä suotta, hyvinhän se näyttää sujuvan…
Kissoistani rakkain on minun oma, ihana Mini. Se osaa olla tuittupäinen ja hyvin äänekkäästi ilmaista oman tahtonsa ajaen ihmiset joskus hulluuden partaalle, mutta se on myös äärimmäisen hellä ja hellyyttävä. Se seuraa aina tekemisiäni ja aistii mielialani, ja juttelee paljon ja kehrää valtavasti. Tämä ihastuttava kaunotar myös oman osuutensa huomiostani päivittäin, joko hyvällä tai pahalla. Yleensä hyvällä, kehräten ja kerjäämällä masurapsutuksia sylissäni:
Minun muruseni <3
