Sain Ilman sinua olen lyijyä-blogista inspiraation järjestää mieheni kanssa treffit parvekkeellemme. Lapsen mentyä nukkumaan katoimme parvekkeen pöydälle itse tehdyt hampurilaiset ja korkkasimme huurteiset oluen ja siiderin. Laitoimme oven kiinni, jotta saisimme olla ihan kahdestaan, ilman pöydälle hyppiviä nelijalkaisia kavereita.
Mutta onko kiva yrittää istuskella rauhassa, kun ikkunan takana on tällainen näky?:
Sain vihdoin sen kauan haaveilemani uuden silmäterän.
Valinta eri yksilöiden välillä oli vaikea, mutta uskon löytäneeni sen minulle kuuluvan.
Se on musta.
Se painaa puolisen kiloa.
Se pitää surisevaa ja naksahtelevaa ääntä.
Siinä on paljon nappuloita (enemmän kuin omistajallaan ymmärrystä).
Nyt varmaan jo arvaatte? Se on tämä:
Canon EOS 650D järjestelmäkamera. Aloittelijalle sopiva järjestelmäkamera, mutta ei kuitenkaan ihan köykäsin karvalakkimalli. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia (joista en ymmärrä vielä paljoakaan) sekä kaikenlaisia pikkuherkkuja. Se on poistuva malli ja siksi juuri ja juuri mahdutettavissa budjettiini. Siihen sopii canonin EF ja EF-S-objektiivit, joten niitä on helppo ostaa lisää (jos olisi varaa). Noh, tästä se lähtee, valokuvauksen opetteleminen taas nollasta. Onneksi kamerassa on automaattiohjelmakin… Vielä pitäisi hommata kunnollinen kuvankäsittelyohjelma, jotta kuvia saisi esim. pakattua. Tässä kuitenkin vähän esimakua:
Ihka ensimmäinen ottamani kuva uudella kameralla:
Hieno tarkennus kissan turkkiin. Huomatkaa jokaisen karvan hopeinen kärki (lisää rotumääritelmästä täällä).
Rakkain ja söpöin valokuvamallini:
Kesätunnelmia:
Eleganteimmat (ja yleisimmin käytettävät) valokuvamallini:
Minulla ja uudella rakkaallani tulee olemaan vielä monia ihania, kauniita sekä myös epätoivoisia hetkiä yhdessä.
