Olen nyt muutaman kerran leiponut yhdessä pikkuapulaisen kanssa. Yhdessä leipominen on lapselle hauskaa ja opettavaista puuhaa, josta seuraa yleensä jotain herkullista. Toisinaan lapsen kanssa leipominen voi olla myös helpompaa kuin yksin leipominen lapsen vahtimisen ja viihdyttämisen ohella. Mutta pitkää pinnaa se kysyy. Todella pitkää.

Pikkuapulainen sekoittaa.

Pikkuapulainen maistaa.

Pikkuapulainen lisää jauhoja.

Yksivuotiaskin osaa tehdä jo paljon. Hän osaa esimerkiksi sekoittaa (nestemäistä) taikinaa ja lisätä valmiiksi mitattuja aineita, kuten mausteita tai jauhoja. Kaikkea äidin tekemistä seurataan silmä kovana, ja yritetään matkia mahdollisuuksien mukaan. Pienet tehtävät saavat pikkuapulaisen iloiseksi ja ylpeäksi omista taidoistaan. Taito kehittyy pikkuhiljaa tekemällä, sekä tietysti iän mukana. Pian lapsesta on jo enemmän apua kuin vaivaa.

”Menikö ne kaikki jo?”

Pikkuapulaisen tärkein tehtävä on kuitenkin: vispilöiden nuoleminen.