Onomatopoeettinen tyttö
Tyttömme osaa sanoa sen tärkeimmän sanan, eli äiti. Lisäksi hän osaa monta jotakin tarkoittavaa tavua (olen luottavainen että nämä tavut täydentyvät pian sanoiksi Maisan kasvaessa). Esimerkiksi pä on leipä, ipa on vaippa, sshsshss on isi, paa on varpaat, phu on pullo, puu on puuro jne.
Nyt Maisa on ottanut sanastoonsa mukaan erilaiset onomatopoeettiset huudahdukset ja äänisanat.
Koira on meillä ollut koira eikä mikään hauva, mutta Maisa tietää mitä koirat sanovat, ja sanookin aina koiran nähdessään hau hau. Tietysti Maisa tietää myös mitä possu sanoo, mutta sitä en osaa ilmaista kirjoittamalla. Kukaan meidän kissoistamme ei nau’u kuten normaalit kissat, joten kissoille tai niiden ääntelylle neidillä ei ole omaa sanaa. Paitsi kerran Maisa sanoi (vahingossa?) Ami.
Huvittavin uusi oivallus on kuitenkin huudahdukset, kuten OHO! HUIII! OIH! Näitä Maisa on viljellyt viime päivinä tiheään. On niin hassua, kun hämmästyessään Maisa huudahtaa oho tai ohhoh! Tai voihkaisee ihastuneena oih! Tänään jumpan jälkeen pikkuneiti yritti kipittää salaa sukkasillaan pihalle, mutta suurten liukuovien hurahtaessa auki, neiti kiljaisi Hui, ja peruutti takaisin sisälle.
Oho!, sanoi pikkuneiti kun tukka sähköisenä sohvalta laskeutui.
