Maisa kasvaa ja kehittyy päivä päivältä enemmän. Nyt ollaan siinä vaiheessa, kun maailman menoa aletaan opiskella matkimisen kautta. On huvittavaa seurata, kun yksivuotias pikkunapero leikkiessään matkii äitiään ja isiään. Lapsen kasvaessa tähän tulee varmasti vielä enemmän kaikkia pieniä (ja huvittavia) yksityiskohtia.

Maisasta on hauskaa käsilaukun pakkaaminen(purkaminen):

Käsilaukun tarkistus käynnissä. Viivi seuraa vieressä.

Äidin vaatteiden ja kenkien pukeminen on nyt iso juttu. Minun kenkäni ovat aina nykyisin eteisessä aivan hujan hajan. Myös mieheni kengät kelpaavat, mutta lähinnä pureskeltaviksi, kun taas minun kenkiäni pikkuneiti yrittää vähän väliä laittaa jalkaansa. Tai joskus myös käsiinsä…

Huivi kaulassa. Niinkuin äidilläkin. (Paras kuva minkä onnistuin saamaan hyrrän lailla liikkuvasta kohteesta…)

Sekä äidin talvikengät, lenkkarit, loaferit että villapaita ja käsilaukku on haettu leikkiin mukaan.

Pukeutumisharjoitukset ovat tuottaneet tulosta, perjantaina päälle sujahti ihan omin avuin isin (puhdas) treenipaita!

Koska kissanhiekkalaatikolla tai sen hiekalla ei saa leikkiä, Maisa on keksinyt porsaanreiän ja tekee nyt samanlailla kuin äiti: ”putsaa” sitä.

Tällainen näky on ollut vastassa usein.

Ja lopuksi se kaikista jännin ja hauskin juttu, puhelimessa puhuminen. Sitä Maisa harrastaa joka välissä, kaikilla mahdollisilla vähänkin puhelinta muistuttavilla esineillä.

haloo, haloo! Mitä kuuluu?

Oooh…

Kovasti odotan sitä, kun Maisa oppii itse tekemään kaikenlaista. Tällä hetkellä Maisa osaa viedä likaisen vaipan itse roskiin (silloin kun on kertakäyttövaippa) ja kuivata kädet käsienpesun jälkeen. Eniten odotan sitä, kun Maisa osaa laittaa kahvit tippumaan. Siihen taitaa mennä vielä aika kauan… Mutta pikkuhiljaa, taito kerrallaan se osaaminen karttuu.