1-vuotias ja sen lemmikit
Kissoilla ja Maisalla on nyt yhteiseloa takana reilu vuosi. Kissat suhtautuvat lapseen ristiriitaisesti, välillä sen touhuja on kiva seurailla, mutta välillä se on arvaamaton, kovaääninen ja kovakourainen. Lapsen ansiosta olen päivät kotona, mutta se vie suurimman osan huomiostani. Kissat ovat kuitenkin tottuneet lapseen. Se on laumanjäsen. Kissat eivät esimerkiksi väistele Maisaa kotona kulkiessaan. Jos jätän ostoskassin eteiseen, kissat menevät tutkimaan sen sisältöä huolimatta siitä onko Maisa myös penkomassa kassia. Jos istun sohvalla lukemassa Maisalle kirjaa niin että Maisa istuu vieressäni eikä sylissä, joku kissoista hiipii syliini samantien. Jos Maisa istuu sylissäni lukemassa kirjaa, joku kissoista parkkeeraa kylkeeni kiinni. Kun Maisa on iltapesulla, kissat hengailevat kylpyhuoneessa.
”Mahtuuko viereen?”
Maisa silittää.
Sama toisinpäin. Maisasta on täysin normaalia että luemme kirjaa yhdessä 1-3 kissan kanssa. Samoin Maisa on tottunut siihen, että sylissäni saattaa istua kissa kun syötän lusikalla Maisaa. Jos ruoka ei maistu, saatan ”antaa siitä kissalle”, ja taas uppoaa monta lusikallista maisan suuhun. Kissojen ruokapaikka on tiskipöydällä, ja Maisasta on suorastaan hykerryttävän hauskaa katsoa oman syömisensä ohella kun kissa syö.
lapsi sylissä iltasadulla, kissat kuunteluoppilaana vieressä.
Nykyisin iltarituaaleihin kuuluu hyvänyön toivottaminen ja vilkuttaminen kaikille, eli isille, äidille ja kaikille kissoille. Hammaspesun jälkeen Maisa alkaa automaattisesti vilkuttaa ja katsella ympärilleen. Käymme kissat yksitellen läpi, Maisa huiskuttaa minkä ehtii, ja sitten Maisa saa oman rakkaan unikisun kainaloon ja menee nukkumaan. Lastenhuoneen ovi on öisin kiinni eli kissatonta aluetta. En usko että kissat haluaisivatkaan Maisan viereen, mutta koska nukumme itse eri huoneessa, emme halua jättää kissoja ja lasta keskenään valvomatta.
Lapsi kainalossa, kissa sylissä.
Maisa alkaa erottaa kissat toisistaan. Viivi on joskus vähän arvaamaton, eikä oikein tykkää Maisasta, joten Maisa osaa olla koskematta siihen. Se käy painamassa Miniä ja Amia nenästä, mutta jättää Viivin rauhaan. Maisa myös ymmärtää mitä tarkoittaa ”ei saa koskea kissaan”. Erittäin tärkeä asia sekin.
”Kuka on nukkunut sängyssäni?”
No sehän on Viivi!
Viimeksi kun aloin leikittää kissoja höyhenhuiskalla, Maisa tuli kitisten roikkumaan jalkaani. Ihmettelin että mikähän nyt neitiä harmittaa, mutta kyse olikin siitä että myös hän halusi leikittää kissoja! Annoin huiskan lapsen käteen ja hauskaa oli! Maisa ei ole vielä kaikista taitavin huiskan heiluttaja, mutta kyllä ne kissat ainakin yrittävät leikkiä hänen kanssaan. Harjoitus tekee mestarin. Vanha kengännaru on pop, Maisa ja kissat leikkivät sillä päivittäin.
Nyt viime päivinä Maisa on alkanut koetella kissojen kärsivällisyyttä uudelleen. Se hakee rajojaan mm. tökkimällä ja lätkimällä kissoja. Kissat ovat yllättävän pitkäpinnaisia, mutta ei niidenkään pidä kaikkea sietää. Erotuomarin hommia siis riittää. Toivon ja uskon että tämä on taas joku vaihe, ja menee pian ohi.
Maisa ehti herätä päiväunilta ennen tämän jutun julkaisua, ja on parasta aikaa leikittämässä kissoja narulla. Selkäni takaa kuuluu kikatusta.
Maisa iloitsee suuresti myös muista eläimistä. Kuvassa isäni kissa, joka saa Maisassa aikaan suuria riemunkiljahduksia.
Olethan lukenut myös yhteenvetoni siitä miten kissat suhtautuivat uuteen perheenjäseneeseen ja miten kissojen ja vauva-arjen yhteensovittaminen sujui.
